That's when you know you've found somebody really special, you can just shut the fuck up for a minute and comfortably enjoy the silence.

Pakko se kai on myöntää vaikken tykkää hehkuttaa, varsinkaan kun korviani myöten ihastuminen ei tosiaankaan ole tapaistani. Varsinkaan jos olen lyhyen ajan sisällä päässyt ensin eroon pitkäaikaisesta paskasta suhteesta (ikuisuusprojekti siitä mitä Herra X:n kanssa tosiaan tapahtui on edelleen vaiheessa) ja sen jälkeen upealta vaikuttavalta mutta aivan liian omistavaiseksi ja riippuvaiseksi paljastuneesta irlantilais-uroksesta. Mutta totta se on. Tämä tyttö on niin tykästynyt kun vain voi olla.


Näin paljon ei ole ollut perhosia vatsassa sitten Herra X:n kanssa koettujen alkuaikojen. Ikinä ennen en ole miettinyt näin paljon että missä tässä oikeasti mennään ja ikinä ennen ei ole ujostuttanut ottaa asiaa puheeksi. Ja toisaalta en edes halua asiasta kysyä, antaa asioitten mennä vain omalla painollaan.

Sydämentykytysteni aiheuttaja ja ihastukseni kohde on itseäni tosiaan jokusen kuukauden vanhempi ranskasta kotoisin oleva skeittari. Pitkä, tumma ja mahdottoman söötti pipopäinen pörrötukka jolla on aina pilkettä silmäkulmassa. What's not to like? Tutustuin häneen yhden yhteisen kaverimme bileissä ja juteltiin siellä jonkin verran kun sattui saapumaan paikalle parin koulukaverini kanssa (Myöskin supermukavia skeittareita). Seuraavana päivänä facebookissa odotti kaveripyyntö kyseiseltä tyypiltä. Aloitettin jonkinsortin huulenheitto facebookissa ja vaihdettiin siitä sitten nopsasti meseen. Oltiin monessa mielessä aivan järkyttävän samankaltaisia ihmisiä ja jotenkin sitä juttua riitti tuntitolkulla päivittäin. Ihan kavereina kuitenkin siis juteltiin ja toisiimme tutustuttiin.

Yhtenä viikonloppuna hengailtiin sitten enemmänkin, isommalla porukalla perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina ihan kahdestaan. Lauantai-iltana lähdettiin hetken mielijohteesta elokuviin yönäytökseen kun molemmilla oli tylsää. Leffan jälkeen mun kantapaikkaan parille (jossa törmäsin irkkupoikaan ja tuttu poke loi merkitseviä silmäyksiä seuralaiseeni) ja jatkettiin sitten siitä minun luo koska junat eivät enää kulkeneet. Edelleenkin siis ihan kaverina. Jatkettiin hengailua ja kaivettiin jääkaapista parit bisset. Aamuyöstä torkahdin pariksi tunniksi minkä jälkeen lähdin käymään mutsini apuna tallilla ja kehoitin vierastani jäämään lepäämään kämpille. Takaisin tullessani tyyppi sitten heräsi ja jatkettiin kämpillä istumista, kumpaakin laiskotti eikä jaksanut lähteä mihinkään. Istuttiin vaan makkarissani musiikkia kuunnellen välillä jutellen ja välillä vain hiljaa istuen.  Eikä siis kyseessä ollut mikään "uncomfortable silence", ei vain ollut tarvetta täyttää jokaista hetkeä paskaa jauhamalla vain pystyi vain nauttimaan  yhdessä siitä hetkestä. Pian kello lähestyi pojan viimeisen junan lähtöaikaa ja koska poika selkeästi tuntui haluttomalta tekemään lähtöä kerroin ettei minulla olisi mitään sitä vastaan vaikka hän jäisi vielä yhdeksi yöksi ja lähtisi sitten aamulla samalla kun itsekkin lähtisin koululle päin.
Siinä sänkyyn kömpiessämme sitten tunnelma olikin yhtäkkiä jännittynyt, sitten helpotti, rentouduttiin ja jatkettiin höpöttelyä ja naureskelua. Jotain taisin muistaakseni kiusoitella ja yhtäkkiä tutustuivatkin meidän huulet toisiinsa. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Jossain vaiheessa nukahdin lämpöiseen kainaloon ja aamulla herätessä fiilis oli mitä upein. 

Tilannetta tosin vaikeutti se että eräs kaverini oli ollut aiemmin ihastunut poikaan ja vaikka olikin siirtynyt ihan uuteen ihastuksenkohteeseen suhtautui edelleen hyvinkin omistavaisesti tähän poikaan, mutta se on sen verran pitkä stoori että palaan siihen myöhemmin.

En muuten millään keksi tälle pojalle sopivaa lempinimeä :s

Selevä, nytten pohtimaan josko jäisi sisälle lämpimään vai josko menisi moikkaamaan kantapaikkaan tuttuja. Minua kun ei ole siellä näkynyt nyt vähään aikaan ja siitä on tullut jo kommenttia. Ei siellä kovin kummoista menoa tänään varmaan ole kun on arki-ilta ja kaikkea mutta baaritiskillä on ihan kiva roikkua ja jutella baarimikkojen kanssa.. Kuka ikinä siellä tänään sitten onkaan töissä. Tosin tässäkin on vaaransa. Mikäli työvuorossa on irkkupoika tunnelma saattaa olla hivenen vaivautunut vaikka kaikki asiat ollaankin selvitetty ja ihan kavereita ollaan. Sitten taas jos töissä on Apina on vaarana että päädyn pilkun jälkeen tämän kämpille istumaan ja jatkamaan iltaa niin kuin monta kertaa ennenkin. On se vaikeaa.

Ch-ch-ch-ch-Changes

ANTEEKSI taas pitkän pitkä tauko. On ollut kouluhommia ihan liikaa ja sitten vielä ihmissuhdedraamaa.

Apinan kanssa päästiin yksi yö suuteluasteelle, mitään kummempaa ei sitten ole tapahtunut ja otin itsekkin siitä sitten takapakkia.

Irkupojan kanssa pistin pelin poikki. Ei pitänyt olla mitään vakavaa, mutta poika halusi "keskustella vakavasti" joka kerta jos minulla sattui olemaan kiireisempää enkä ehtinyt nähdä yhtä usein. Irkkupoika myös kiipesi ikkunaani koputtamaan 4-5 aikaan aamulla kun kuvitteli minun välttelevän häntä. Mesottuaan ensin melkein tunnin alhaalla. Se taisi olla se viimeinen niitti. 

Olin varta vasten sanonut että ei tule varsinkaan yöllä huutelemaan kämpän eteen ja tuona kyseisenä yönä sovittiin että soittaa kun pääsee töistä ja JOS olen hereillä niin tulee mahdollisesti käymään. Olin kuitenkin järkyttävän väsynyt ja nukahdin niin sikeään uneen etten herännyt puhelimeen joka oli kyllä äänellisellä, en herännyt ikkunaan sateleviin kiviin, en alaoven rynkyttämiseen tai siihen että nimeäni huudeltiin alhaalla. Sikeästä unestani havahduin sitten siihen että joku tosiaan jyskyttää keittiön ikkunaa. Ja kenenkäänhän ei pitäisi ylettää tänne. Irkkupojan onneksi lähdin sitten kummiskin tutkimaan että mitä helvettiä tapahtuu sen sijaan että olisin pelosta jäykkänä soittanut poliisit paikalle. Kundi oli "lainannut" ikkunakorjauspalvelun auton kautolla olleita tikkaita ja roikkui siinä minun ikkunallani, enkä tosiaankaan ilahtunut. Hoyden ei nimittäin ole maailman ihmisystävällisin olento vasta herättyään. Keskustelu meni jotakuinkin näin:

Hoyden: *kiskaisee ikkunan auki* "what the FUCK are you doing here??"
Irkkupoika: *roikkuu ikkunalla sateesta litimärkänä* "I came to talk to you.. Umm can I come in?"
Hoyden: "NO! Fuck off!" *läimäyttää ikkunan kiinni ja marssii taakseen vilkaisematta takaisin makkariin*

Okei, olinhan minä ehkä vähän tyly, myönnetään. Mutta jälkikäteen kun seuraavana päivänä tuota episodia purkaessamme Irkkupoika oli sitä mieltä että tuo oli lähinnä romanttista, ja että tarina Romeosta ja Juliasta olisi päättynyt ihan eri tavalla jos Julia olisi kohdellut Romeota samalla tavalla. Ilmeisesti minun siis olisi kuulunut ilahtua ja olla sulaa vahaa kyseisen miekkosen käsissä. Mutta nyt käsi ylös ihmiset, kuinka moni olisi todella ollut suopealla tuulella herätessään pitkän, raskaan päivän jälkeen aamuyöstä siihen että joku jyskyttää kerrostaloasuntosi ikkunaa? Ja sitten se joku paljastuu ihmiseksi jonka kanssa on nimenomaan sovittu että ei tule ellet ole edelleen hereillä, saati sitten että pistäisi mekkalan pystyyn saadakseen sinut hereille? Olenko minä vain vailla romantiikantajua vai olisiko joku muukin reagoinut samalla tavalla? Joka tapauksessa kaikki ihmissuhdedraama ja Irkkupojan selkeästikkin liian vakava suhtautuminen ja omistavainen asenne sai tunteet  hiipumaan aika äkkiä. (Kehtasi valittaa koulukiireistä ja olla mustasukkainen jos vietin aikaa koulukavereitteni kanssa :o) Nyt ollaan sitten ihan kaveriväleissä ja asiat on rauhoittunut. Irkkupoika ei itsekkään enää ymmärrä näin jälkikäteen käytöstään, kuulemma sain hänet vain niin sekaisin. Onhan se kai jossain mielessä imartelevaa jos mulla on johonkin tosiaan noin voimakas vaikutus noin lyhyessä ajassa, mutta eipä se silti kivaa ole.Vannoimpa sitten taas itselleni että nyt ei kyllä yhtään mitään juttua kenenkään kanssa. Hetken se pitikin. Sitten yhtäkkiä yhdestä kaveripojasta tuli vähän enemmän kuin pelkkä kaveri. Ei me kai seurustella, mutta juttua on. Vietetään älyttömästi aikaa toistemme seurassa ja jutellaan päivittäin. Kyseessä on itseäni muutaman kuukauden vanhempi skeittaripoika. Kerron tästä uudesta valloituksesta sitten myöhemmin tarkemmin.

nyt taas pukkaa joka suunnasta jotakin

Viivästynyt taas kirjoittelu.. Olen yrittänyt kirjoitta massiivista merkintää Herra X:stä ja mikä kaikki siinä oikein kusi, mutta se taitaa olla ikuisuusprojekti.

Irkkupojan kanssa on monimutkaista ja vaikeaa ja nyt sitten on jotain flirtin tynkää Irkkupojan kollegan kanssa.. Joka on muuten irlantilainen hänkin. Ei ihan yhtä hyvännäköinen mutta järkyttävän hauskaa seuraa, mukava ja ahhhh.. Se aksentti.. Irkkuaksentissa vaan on sitä jotain mikä säväyttää, ja tällä se on vielä huomattavasti selkeämpi kuin Irkkupojalla joka on aksenttinsa lähestulkoon täysin menettänyt. Hän olkoon Apina. Ei siksi että erikoisemmin apinaa muistuttaisi, vaan lähinnä yhden hänen nimeensä liittyvän vitsin vuoksi.

Muutaman kerran olen lähtenyt Apinan mukaan tämän kämpille jatkamaan tissuttelun merkeissä pienemmällä tai isommalla porukalla. Tai olen nuokkunut kantapaikassani missä Apina tosiaan työskentelee ja puhunut paskaa. Ikinä ei ole viitannut minkäänlaiseen kiinnostuksen tapaiseen kunnes sitten tänä aamuna ruvettiin juttelemaan netin välityksellä..

Alkoi pienestä viattomasta vihjailusta joka olisi ollut ihan helposti käsitettävissä pelkästään kaverimielessä tarkoitetuksi ystävällisyyttä ja päättyi siihen että Apina haluaisi näyttää minulle jotain mistä tarvitsisi mielipiteeni, mutta että olen liian kaukana.. Pitäisi kuulemma olla ihan "vierekkäin makoilu etäisyydellä". Tämän lisäksi viittasi minuun useasti "gorgeous girl in distress" (distress koska valittelin tylsyyttäni)


07:08
APINA

u ready for ur exam? good luck with it!
07:09
HOYDEN

ummm .. not really
07:09
APINA

didnt think so!

hope im not distractin u
07:10
HOYDEN

naaah.. if it wasnt for u might get bored, fall asleeo an miss the whole test
07:12
APINA

hooray for me and my abilities to please!
07:13
HOYDEN

exactly
07:15
APINA

look forward to doin it again
07:16
HOYDEN

so u really like to please?
07:16
APINA

some ppl
07:17
HOYDEN

some ppl?
07:17
APINA

like i said-gorgeous girl in distress!

Äärimmäisen hankalaa ja hämäävää taas. Miten mä aina hankkiudun tämmösiin tilanteisiin?

Pahoittelen mahdollisia kirjotushäröjä, varsinkin tuossa keskustelussa niitä luultavasti on mutta mitä muuta voi odottaa tähän kellon aikaan? Varsinkin kun nukuttua ei ole tullut tänä yönä ollenkaan. Lisäksi keskustelu vilisee typeriä sanojen lyhennyksiä yms.

Mutta nyt suihkuun ja sitten koulullepäin.

paska mutta silti tosi hyvä fiilis

Hoyden sairastaa nyt kolmatta päivää. Tiistaina lähdin koulusta keskenkaiken kun huippaus ei vain mennyt ohi. Mitään kuumetta tai vastaavaa ei ole, ja hetkittäin olo paranee mutta heti jos rupean jotain tekemään niin alkaa heikottamaan ja päässä heittämään.  

Lähdin kummiskin viime yönä pyörällä Irkkupoikaa vastaan kun tämä pääsi töistä ja mentiin sinne yöksi. Kun ei oltu nähty pitkiin aikoihin kunnolla. Joko niin että se on ollut töissä silloin kun oon ollut käymässä kantapaikassa tai sitten käyty parilla tai hengattu yhteisten kavereitten kanssa mutta jatkettu molemmat omiin koteihin.

Kyllähän mua matkalla vähän heikotti ja kun Irkkupoika herrasmiehenä tarjoutui ajamaan pyörää niin että itse istun tarakalla, meinasin pari kertaa tipahtaa. Perille kun päästiin ja sai istua alas ja tuli muuta mietittävää niin kaikenmaailman heikotukset ja pyörrytykset. If you know what i mean *winkwinkwink*. Pitkälle yöhön painittiin, välillä pidettiin pieni breikki ja vaihdettiin kuulumisia ja sitten taas jompikumpi kävi toiseen uudestaan kiinni. Ja joka ikisellä kerralla myös sain, mitenköhän se oli X:llä niin vaikeeta. Irkkupoika itseasiassa heitti viime yönä että tulen niin helposti että se on melkeimpä naurettavaa.. Mutta minä en todellakaan valita. Kaikin puolin mukava ja onnistunut yö, ja oli niin kiva höpistä kaikkea turhaa, suunnitella viikonloppua ja nukahtaa siihen vierekkäin. Ja aamulla heräsin jopa kymmenen minuuttia ennen herätyskelloa ja hyväntuulisena. Normaalisti kun olen vastaheränneenä lähinnä murhanhimoinen.

Mutta vaikka Irkkupoika onkin niin ihannemies ja upea, ja meillä synkkää aivan loistavasti en minä päästä itseäni rakastumaan, tai edes kiintymään liikaa. Kuuden kuukauden kuluttua kun Irkkupoika tosiaan muuttaa pois tästä maasta, ja itseasiassa koko maanosasta töiden perässä (vaihtaa samalla alaa). Siinä taas yksi yhteinen piirre meillä. Kumpikaan ei halua asettua yhteen paikkaan liian pitkäksi aikaa, ja kumpikin saattaa tehdä ratkaisunsa hyvinkin impulsiivisesti.

Siksihän minäkin olen nyt täällä enkä suomessa. Yhden impulsiivisen päähänpiston takia lähdin haastatteluun siinä luulossa että pääsen vain ilmaiselle ulkomaanreissulle. Koska eihän minua, 17vuotiaana koulun lopettanutta ja sen jälkeen pätkätöitä kaupan kassalla painaneella tytöllä ole mitään mahdollisuutta päästä ulkomaille isossa kaupungissa sijaitsevaan arvostettuun kansainväliseen kouluun. Varsinkaan kun en ikinä mikään huippuoppilas ollut. Yllätys olikin suuri kun haastattelun päätteeksi minut toivotettiin tervetulleeksi kouluun koska "kaikki ansaitsevat toisen mahdollisuuden." Eipä kyllä yhtään harmita tai kaduta kuitenkaan. Vaikka ikävöin joitain ihmisiä suomessa, nautin silti täällä asumisesta koko sydämestäni. Rakastan kolmiotani värikkäine seinineen, ja vielä enemmän rakastan sitä että asun YKSIN. Ei ole Herra X:ää sotkemassa nurkkia ja sitten kitisemässä kuinka minun pitäisi siivota. Tokihan minäkin sottaan ja kämppä on nytkin aika boheemissa kunnossa, semmoiseksi lääväksi mimmoiseksi suomen asunto pääsi en edes minäkään tätä saa. Tavarat nyt on välillä vähän epäjärjestyksessä mutta that's it. Minun rahat myös ovat oikeasti minun rahat sen sijaan että avomiehen köriläs tuhlaisi varat turhuuksiin niin että yhtäkkiä ei ole varaa syödä muuta kuin makaroonia. Itseasiassa täällä pystyn syömään monipuolisesti ja silti käydä viikottain ulkona vaikka tulot ovat suhteutettuna samaa luokkaa kuin suomessa. Hintataso toki on hivenen suomea pienempi mutta ei kuitenkaan niin radikaalisti.

Mutta nyt kauppaan!

long time no see

Anteeksi anteeksi anteeksi KAMALASTI liian kauan kestäneestä hiljaiselostani. Kyse ei ole edes siitä etteikö mitään olisi tapahtunut. Päinvastoin, on tapahtunut vaikka mitä. Päivittäin sattuu jotain mistä saisi edes pienen merkinnän aikaiseksi mutta kun ei vain ole ollut aikaa. Nytkin oikeastaan pitäisi kirjoittaa englannin rästi tehtävät, mutta kyllä tässä nyt ehtii ensin vähän kuulumisia päivitellä.

Kuten Feniin viimeisimmän merkinnän kommentointiin paljastin, on Herra X lopullisesti historiaa ja tilalla on nyt aivan upea mies. Minua pari vuotta vanhempi irlantilainen baarimikko joka myös laulaa ja soittaa akustista kitaraa. Irkkupoika harrastaa myöskin rugbya vaikkakaan ei niin kovin säännöllisesti enään. Kuulemma törmäsi johonkin häiriötekijään jonka takia ei enää vaivaudu menemään treeneihin kun on kuulemma parempaakin tekemistä. *epähoydenmainentirskahdus*

Mitään uutta suhdettahan en tosiaan halunnut, ja itseasiassa silloinkun Irkkupojan tapasin yritin vielä epätoivoisesti saada X:ää tajuamaan että se on ohi, mutta ystävällisestä äänensävystäni johtuen X ei ottanut puheitani todesta. Muistan vielä kuinka avauduin kaverilleni että nyt kun on päässyt paskasta suhteesta vihdoin pois (vaikka idiootti X ei sitä ilmeisesti tajuakkaan) en varmana aloita yhtään mitään yhtään kenenkään kanssa. Pari tuntia myöhemmin istuin keskustassa terassilla ja viereeni ilmestyi komea irlantilainen tiedustellen josko saisi liittyä seuraan.Ei meidän suhde mitenkään liian vakava kuitenkaan ole. Surustellaan mutta avoimessa suhteessa joka sopii minulle paremmin kuin hyvin. Irkkupojan kanssa kuitenkin olen tyytyväinen ja seksi sujuu ja niin pois päin eli mitään tarvetta muiden miehien metsästelyyn ei ole, mutta se fakta että halutessani niin voisin tehdä pitää sen ahdistuksen mikä minulle normaalisti seurustelusuhteissa helposti tulee. Ja koska irkkupoika tulee puolen vuoden päästä joka tapauksessa pois muuttamaan, ei ole muutenkaan mitään järkeä liian vakavasti toisiimme sitoutua. Herra X:n jälkeen tämä on kuitenkin minulle täydellistä. Mukava ja kiltti herrasmies joka kuitenkin osaa olla myös karski ja raju mies. Nyt on kyllä pakko jatkaa koulujuttuja mutta jatkan kyllä tästä lähtien päivittelyä. Esimerkiksi kanapaikastani riittäisi jo pelkästään tarinoita monen merkinnän verran. 

ihastumisia, seksisuhteita, seksiä ja teorioita

Liekin näkeminen viivästyi, koska en saanut miekkosta kiinni ja loputtoman säädön jälkeen treffattiin sitten tiistaina Liekin kämpillä. Sen sijaan että oltaisiin saatu puhuttua, tapaaminen meni lähinnä sekstailuksi. Huomasin samalla että se kipinä ja kemia mikä meidän välillä joskus säkenöi, on nyt kadonnut. Seksissä ei todellakaan ollut mitään vikaa, päin vastoin, mutta tällä kertaa ei ole jälkikäteen mitään "JES! Tätä on pakko saada uudestaan"-fiilistä. Liekki ei ole muuttunut mitenkään ja tiistain perusteella hänen puolella säkenöi ja kipinöi hyvinkin voimakkaasti, joten ehkäpä minussa on tapahtunut jonkinlainen muutos.

Nyt kun tässä mietin, niin keksin kaksi mahdollista syytä tapahtuneeseen.
Teoria 1.) Tunnen jonkinlaista morkkista siitä että säädän jonkun muun kuin Herra X:n kanssa. Ehkä olen enemmän vakavissani X:n suhteen kuin mitä suostun itselleni myöntämään, enkä siksi tunne enää sitä vetovoimaa minun ja Liekin välillä kuin mitä ennen.  Olkoonkin  että Liekin ja Minun välillä tuntemani vetovoima oli pelkästään seksuaalista ja kaverillista.

Teoria 2.) Kipinä Liekin ja minun välillä katosi koska Liekki ihastui. Me ei olla enää vain kavereita jotka harrastavat uskomatonta seksiä toistensa kanssa vain sen takia että se on hauskaa. Sellainen suhde ei toimi silloin kun toinen on tosissaan ihastunut. 

Vaikkakin jotkin seikat minun ja X:n yhteiselossa viittaavat ensimmäisen teorian paikkaansapitävyyteen, luulen että kyseessä on teoria kaksi, vai onko sittenkään? Keksin, juuri vielä kolmannenkin teorian. 



SEKSI-TEORIA : Tämän teorian mukaan, se seksuaalinen roihu joka minun ja Liekin välillä mielestäni oli, johtui siitä että seksi ei ollut pitkään aikaan sujunut X:n kanssa niin kuin sen olisi kuulunut sujua. Sänkypuuhiin pääsin X:n kanssa ihan liian harvoin. X ei vain halunnut, ei tehnyt mieli. Silloin kun vihdoinkin sitten sain, X:llä oli vaikeuksia kestämisen kanssa. Tästä ei myöskään voinut puhua ja näin etsiä ratkaisua tilanteeseen, koska X:ää hävetti. Lisäksi minun ja X:n seksistä puuttui kaikki sponttaanius ja uusien asioiden kokeilu. Minä fantasioin rajusta seksistä, sitomisleikeistä ja kunnon sänkypainista, kun taas X herttaisena miehenä ei kestänyt ajatustakaan siitä että "satuttaisi" tai kohtelisi minua mitenkään alistavasti. Ylipäänsä, mistään uudesta tai erilaisesta ei enää voinut enää puhua. Tämä siis suhteen viimeisten vaiheitten aikoina, alussa kyllä X suostui ihan avoimesti puhumaan ja juttelemaan kaikesta aiheeseen liittyvästä. 

Sitten päädyin Liekin kanssa vällyjen väliin, ja ero oli valtaisa. Yhtäkkiä kaikki olikin uutta ja jännää. En enää osannut ennustaa toisen jokaista liikettä, Liekki huomioi minut paljon perusteellisemmin kuin mitä itse edes välttämättä kaipaisin, ja saatoimme touhuta tuntikausia. Itseasiassa, Liekin kanssa pikapanokin saattaa kestää sen 30min. Siitä sitten voi olla montaa mieltä että miten pikaista tuo sitten enää on. Liekillä ei myöskään ollut mitään vaikeuksia olla irstas ja raju. Kokeiltiin uusia asioita ja toteutettiin toistemme haaveita. Liekki esimerkiksi haluaa välillä vaihtaa rooleja. Että nainen ottaa ohjat käsiinsä ja määrää. Että nainen on se raju osapuoli. Liekin kokemusten mukaan naiset jotka tähän pystyvät olivat harvassa, suurinosa haluaa olla vain siinä rajusti otettavan roolissa ja heille tuottaa vaikeuksia olla se rajumpi osapuoli. Minä taas nautin rajusta seksistä molemmin päin. Ei ihmekkään, että Liekin kanssa tuntui roihuavan.

Nyt ollaan kuitenkin taas lähennytty X:n kanssa, ja erehdyttiin sitten lähentymään uudestaan fyysisestikkin. (Ei tosin kaduta ollenkaan). Seksi pelaa taas loistavasti. X on suostunut kuuntelemaan vinkkejäni miten pitää se ennenaikainen laukeaminen kurissa. Ja X:n satunnaiset hiprakkaiset olotilat on käytetty hyväksi, rohkaisemalla X:ää kokeilemaan jotain uutta. Kun siihen on sitten uskaltanut lähteä pienestä hiprakasta rohkaistuneenauusia juttuja kokeilemaan, ne on helppo sitten selvinpäinkin ottamaan mukaan. Nykyään X saattaa jo fiiliksen yllättäessä raahata minut yllättäen lähimmälle sohvalle/sängylle/pöydälle ja vain ottaa kyselemättä sen enempää. X ei enää epäröi napata hiuksistani kiinni, tai läimäyttää.

Voiko siis olla, että kipinä minun ja liekin välillä on sammahtanut koska olen saanut herätettyä X:ssä tuon mestarirakastajan hereille? Liekki on kuitenkin kaverimateriaalia, ja jos saan yhtä tyydyttävää seksiä muualtakin. Niin miksi meidän välillämme roihuaisi? Minun osaltani kun pelissä ei ole edes kaveruutta kummempia tunteita.




Tulin nyt siihen tulokseen että ehkä kyseessä on seksi-teorian ja teoria 2:n yhdistelmä. Kumpaakaan väittämää en pysty täysin allekirjoittamaan.

Ja huomiona muuten. Liekin kanssa alusta-alkaen oli puhe vain kavereiden välisestä hauskanpidosta. Luulin että oltiin yhteisymmärryksessä siitä että mitään sen kummempaa välillämme ei ole. En siis mitenkään leiki miesrukan tunteilla, ja vaikken ole mitään pahaa tehnytkään, tuntuu minusta silti Liekin puolesta pahalta. Ei mahda olla helppoa.

Minä en myöskään petä Herra X:ää. Me ei seurustella, ja vaikka olisikin fiksumpaa saattaa meidän suhde joko lopullisesti päätökseen, tai sitten päättää että mikä tämä meidän juttu oikein on, ei asiat aina ole niin yksinkertaisia. Me olemme vähän niinkuin tapailuasteella taas, ja samalla kun yritämme selvittää että onko meillä vielä tulevaisuutta, on kuitenkin hyvä katsella muitakin. Näin saa säilytettyä perspektiivin asioihin, eikä luisu yhtä helposti tottumuksesta takaisin suhteeseen liian nopeaan.



ps. mä haluun uuden ulkoasun, vinkatkaa joku vähäsen,  kiitos. :D

" 'cause girl i gotta thing for you..."

Anteeksi, kun on ollut hiljaista, on pitänyt järkkäillä muuttoa ja vaikka mitä.

Nyt on Liekistä ruvennut taas kuulumaan. Olin väärässä, Liekin hiljaiselo ei johtunut tällä kertaa tämän omista sotkuista. Se johtui minusta. Tai lähinnä Liekin tunteista minua kohtaan.


Nyt Liekillä on pasmat ihan sekaisin. Haluaisi kuulemma toissaan nähdä, mutta samalla pelkää että pahentaisi vain tilannetta. Ikävöi kuulemma jo valmiiksi, eikä tosiaankaan pelkästään kaverina. Itse olen tilanteesta todella pahoillani ja stressaantunut. En tiedä mitä tilanteesta ajatella tai sanoa.

Tämä ei ole edes eka kerta kun joku ihastuu minuun, vaikka on sovittu että pidetään asiat yksinkertaisena eikä mistään vakavasta ole kyse. Mikä lie magneetti mussa on että vedän niitä kundeja puoleeni jotka eivät sitten haluakkaan tyytyä pelkkään kaverimieliseen tapailuun, joskus ehkä seksinkin merkeissä, vaikka alunperin tästä on juuri ollut puhe. 

No nyt huomenna kuitenkin vissiin nähdään Liekin kanssa. Saa nähdä mitä siitäkin nyt oikein tulee.

Herra X:n kanssa asiat ovat edelleen sekavat, käytännössä seurustellaan mutta virallisesti ei sitten kuitenkaan. Vähän tullut takapakkia kun X:llä on ollut paha olla läheisensä kuolemasta johtuen, ja tätä pahaa oloa X on sitten purkanut haastamalla riitaa ja hermostumalla tyhjästä. Tähän päälle sitten vielä minun lähtöni mikä poikaa ahdistaa.

Edessä on siis ilmeisesti jonkin sortin kaukosuhde.

she's got whole lot of love (anyway you need it)

En osaa sanoa että nyttääkö tulevaisuus nyt selkeämmältä vaiko entistä sekavammalta. Sain sen opikelupaikan. Muutan siis loppukesätä ulkomaille vähintään pariksi vuodeksi. Herra X jää suomeen ja ikävöin jo valmiiksi.

En osaa myöskään sanoa yhtään, että mik meidn tilanteemme oikein on. Ei seurustella mutta silti melkein seurustellaan. Eipä sillä, en minä jaksa ihmissuhdestressiä X:n suhteen enää ottaa. Ollaan niin kuin hyvältä tuntuu ja katsotaan mihin päästään.

Liekki järkyttyi kuultuaan lähdöstäni ja on sen jälkeen käyttäytynyt kummallisesti. Ensin kovasti haluaa nähdä ja tehdä jotain, sitten herrasta ei kuulukkaan enää mitään ja on ihan vaisuna. Ehkäpä sitä vaan ahdistaa taas omat sotkunsa ja ottaa sitten yhteyttä taas kun piristyy. 

Ja Liekki mietityttää minua sitten ihan kaverimielessä. Joo, myönnän että seksi on Liekin kanssa upeaa, mutta vielä upeampi se on ihmisenä, ihan helvetin hyvä tyyppi. Ja mikä seksiin tulee, sen jälkeen kun menin lipsahtamaan ja aloittamaan X:n kanssa sen mitä meillä nyt ikinä onkaan olen saanut kaivettua vihdoinkin siitä sängyssä turhankin kohteliaasta pojasta karskin uroksen joka vie ja pistää minut vikisemään.

Ja hoyden tykkää!

Vaikka muuten olenkin normaalisti voimakastahtoinen, tempperamenttinen luonne jonka silmille ei hypitä, nautin suuresti kun sängyssä mies onkin kovakouraisempi. Parasta on jos minun ei tarvitse vetää mitään alistuvaa roolia vaan saan vähn vastustella ilman että mies heti luovuttaa. (Ja X vaikka X on edelleen välillä otteissaan turhan varovainen kehitystä tapahtuu kuitenkin koko ajan) Ja siis kysehän on ihan leikistä vain. Ja vaikka minulla on todella korkea kipukynnys on minullakin rajani enkä halua että ruvetaan oikeasti tosissaan satuttamaan. Mutta  vähän  (tai enemmänkin) jos läpsii, näykkii , raapii, puristaa ja sitoo ni saa  namnam.


Tykkään myös vaihdella osia ja olla myös dominoivana osapuolena, ihan fiiliksen mukaan. En kuitenkaan pidä näitä juttuja minään S/M:nä vaan ihan vaan rajuna "perus-seksinä". Parhaimmillaan se on kiihkeä painimista siitä, että kuka vie ja kuka vikisee.  Eikä sitä tarvitse aina todellakaan ottaa rajusti (eikä pidäkkään) vaain vaihdella vähän ja tehdä fiiliksen mukaan. Etukäteen suunnittelu on myös ihan perseestä.

ollakko vai eikö olla?

Ensiksi pahoittelen taas kauan jatkunutta hiljaiseloani. Kotona ei vieläkään toimi netti joten en ole päässyt päivittelemään. Sitten toivottelen hyvää juhannusta ainakin sille yhdelle lukijalleni. :D
 

Minun ja X:n kuviot ovat menneet harvinaisen monimutkaisiksi. Käytännössä käyttäydytään kuin seurusteleva pari. X:n kanssa on hyvä olla ja asiat sujuu yhtä hyvin kuin suhteen ollessa parhaimmillaan. Mutta me ei kuitenkaan seurustella. Jotenkin en vain vielä ole ihan valmis siihen, en ole valmis luottamaan. En halua seurustella ja pelätä samalla koko ajan että kohta taas sattuu. Mutta tarvitseeko minun tätä edes sen tarkemmin pohtia? Asiat sujuvat hyvin näinkin. Jos antaisin asioiden vain edetä omalla painollaan, niinhän sitä on tähänkin pisteeseen tultu. Tilannetta vain hankaloittaa se, että saan luultavasti opiskelupaikan ulkomailta. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisin poissa vähintään kaksi vuotta. Toki lomilla pääsen Suomeen käymään ja X pääsee myös luokseni käymään. Ikävä tulee kuitenkin olemaan aivan järkyttävä. Miksi tämän pitää olla näin helvetin vaikeata??

i was just so happy in your boxers and your t-shirt

On niin älyttömän turhauttavaa kun tykkää jostakin, ja oikeastaan haluaisi ollakkin sen jonkun kanssa, mutta ei sitten kuitenkaan pysty sen ihmisen kanssa olemaan. Kuten viime postauksessani mainitsin on X kohdellut minua eron jälkeen kaikin puolin kivasti, lisäksi mielessä pyörivät ne vanhat ja hyvät ajat. X:n kainaloon on kiva käpertyä, viihdyn X:n seurassa ja juttu lentää niin kuin ennenkin. X:n kanssa on vaan niin hyvä olla. Herra X:kin minut haluaisi kovasti minut takaisin. Hokee kuinka on muuttunut mies(poika) ja näenhän minä sen itsekkin.

Mikä siis mättää? Tätä X minulta kyselee nykyään toistuvasti enkä osaa antaa kunnon vastausta. Kyllä minä itse kyllä tiedän mikä tökkii, mutta se on vaan niin vaikea sanoa X:lle ääneen. Ongelmana on se, että vaikka X:stä on tullut mitä huomaavaisin ja mukavin miekkonen ja vaikka kuinka nautin siitä ajasta jota yhdessä vietämme niin en pysty silti luottamaan. Vaikka olen antanut anteeksi kaiken sen paskan mitä X niskaani kaatoi, enkä tunne minkäänlaista katkeruutta tätä kohtaan, en siltikään pysty seurustelemaan. Kaikki ne huonot muistot on vielä liian tuoreena mielessä.

X oli ja on edelleenkin minulle niin järkyttävän rakas ja tärkeä.Tällä hetkellä se ei vaan riitä, enkä tiedä tuleeko se enää ikinä riittämään. Tällä hetkellä olen kuitenkin loppupeleissä kaikin puolin tyytyväinen sinkkuelämääni. On vaan vähän ikävä aina välillä. 

one of those days

Istun landella läppäri sylissä. Tultiin Herra X:n porukoille tänään. Ihan mielettömän kiva nähdä entistä anoppiehdokastani pitkästä aikaa. Istua pihalla tissutellen olutta ja poltellen tupakkaa puhuen samalla paskaa. Ihana ihminen!


Olen hillinnyt itseni X:n seurassa hienosti. Kyllä me halaillaan ja ollaan lähekkäin mutta ihan kaverina vaan. X:llä on nyt muutenkin aika vaikeeta (ja nämä vaikeudet on vaikuttanut siihen miten X minua parisuhteessa kohteli) ja olen ollut hänelle nyt tukena  ja apuna. On se muuten jännä miten eron jälkeen  X:n suhtautuminen minua kohtaan on muuttunut täysin. Yhtäkkiä seurani onkin tavoittelemisen arvoista,minua pyydetään mukaan  ties mihin rientoihin, X suunnittelee vaikka mitä kivaa yhteistä tekemistä ja  on muutenkin niin huomaavainen ja kiltti koko ajan.  Ja joo, X haluaisi minut kylä takaisin ja on ollut  tämän eron takia ihan helvetin hajalla. Mutta siis miksei se voinut ottaa minua jumalauta tosissaan ja  kohdella minua niinkuin kuuluu silloin kun vielä pystyin seurustelemaan??? Miksi sen piti odottaa niin kauan , että mulle tuli se raja vastaan? Eipä sillä, ettenkö minä nauttisi yhteisestä ajastamme ihan kaverinakin. Välillä vaan turhauttaa niin järkyttävästi, että asioiden piti mennä tähän pisteeseen.

En muuten törmännyt enää Liekkiin vaikka viime merkinnässä puhetta moisesta olikin. Sillä on ilmeisesti vähän henkilökohtaisia ongelmia taas. Työpaikka lähti alta ja se on ilmeisesti ollut viihteellä aika rankasti sen jälkeen. Tulis sitä rahaa, että pääsisin itsekkin vähän irrottelemaan. Enkä pistäisi yhtään pahakseni vaikka eksyisinkin jonkun kivan pojan luokse yöksi.

Haluaisin myös sen verran rahaa että pääsisi hakkaamaan jonkun kivan kuvan ihoon. Hiuksetkin alkaa olemaan tylsän värittömät, haluan jonkun kivan kesätukan.


Muutenkin jotenkin ärsyttävä fiilis. Haluaisi kaikenlaista osaamatta silti määritellä tarkalleen mitä.

and now you've gone it's like i've been let out of my cage

Olin viikonloppuna baarissa. Reissu oli aika hämmentävä. Lähinnä koska Herra X oli mukana. Herra X halusi tarjota minulla ja tarkoitus oli pitää ihan kaverina hauskaa. Ihan hauskaa olikin, mitä nyt X kärsi häiritsevän suurista mustasukkaisuuskohtauksista.

Etukäteen oltiin sovittu, että ei pokailtaisi muita. Tai siis että minä en pokailisi muita ja antaisin pakit jos joku iholle tulisi. X:ää ei kuulemma toiset tytöt kiinnostaisikaan. Eipä minullakaan mitään tarvetta ole heti hirveää haaremia kasata eli ei tehnyt edes tiukkaa. Ja ymmärtäähän sen, että kun ero on vielä näinkin tuore juttu ja X:llä vaikeuksia päästä yli niin ei sitä sitten halua myöskään katsoa kun se toinen kiehnäisi muissa kiinni. Törmäsin sitten kuitenkin pariin tuttuun poikaan. Toinen on kaverin kaveri jonka kanssa joskus tullut dokailtua samassa porukassa, toinen taas vanha luokkalainen jota en ollut nähnyt vuosiin. Luonnollisestikkin halusin jutella tuttujen kanssa, vaihtaa kuulumisia jne. ihan kaverina. Hyväksyikö X tämän? No eipä kyllä hyväksynyt.

Tämä kaverin kaveri, ristikäämme hänet nyt vaikka Habaksi, ohi mennessään sattui heittämään jotain herjaa kun juttelin X:n kanssa. Heti oli ristikuulustelu päällä, että kuka se oli? Mistä tunnetaan jnejnejne. Entisen luokkalaisenikaan (hmmmmm... Olkoon hän vaikka Pätkä.) kanssa en olisi rauhassa saanut X:n puolesta jutella. Minua tultiin repimään pois kesken juttelun ties kuinka monta kertaa. Kävihän se vituttamaankin kun lähdin Haban kanssa tupakalle jutellen siinä samalla Pätkänkin kanssa ja yhtäkkiä jostain pyyhältää Herra X, kiilaa väliin ja hartioista pidellen työntää minut kauemmas ja rupeaa avautumaan. Eipä jäänyt ainakaan epäselväksi kuka se Hoydenin entinen oli. Varsinkaan kun X oli mulkoillut kuulemma hyvin ilkeästi näitä juttukavereitani. Pätkää jouduin jo ihan rauhottelemaan, että ei se X sieltä tule sille aukomaan tai uhoamaan.

X paineli sitten vähän ennen pilkkua menemään ja minä jäin hengaamaan Pätkän ja tämän kavereiden kanssa. (Yrittäen samalla ystävällisesti torjua mukanamme olleen minun ja X:n yhteisen kaverin kömpelöitä lähentely-yrityksiä.) Pilkun ilmoittaessa bileitten olevan ohi, rupesi Pätkän kaveri Junnu maanittelemaan minua mukaan jatkoille. Hetken harkittuani seurasin poikia taksiin ja siitä sitten karautimme yhdelle Pähkinälle. (Mistä mä näitä lempinimiä oikein revin????) Perillä vallattiin sitten Pätkän ja Junnun kanssa sohva, sekoiteltiin paukkuja, kuunneltiin musiikkia ja puhuttiin paskaa. Aika kului nopeasti poikien hipsutellessa jalkojani ja joskus aamulla sitten lähdettiin siitä menemään. Junnu ja Pätkä lähtivät kävelemään koteihinsa, ja minä suuntasin kohti kaverini kämppää.

Maanantaina palasin kotiin, ovella minua oli vastassa Herra X joka pyyteli kovin katuvaisena anteeksi käytöstään. Koska tuolla jatkoilla ei oikeasti mitään tapahtunut, mitä nyt makoilin Pätkän ja Junnun kanssa sohvalla lähekkäin, kutiteltiin toisiamme ja jalkojani ja sääriäni siliteltiin ja hipsuteltiin, jäi minulle jostain syystä päälle joku saatanan läheisyyden kaipuu. Katseltiin X:n kanssa siinä sitten vierekkäin leffaa, ja minä menin ja annoin lopulta periksi kun X halusi taas harrastaa sen viimeisen kerran seksiä. Tiedetään, oon ihan saatanan tyhmä, mutta tehty mikä tehty.

Noh, omalla kohdalla fiilikset ei ole mitenkään muuttuneet, X pystyy pitämään itsensä kurissa ja se ei tosiaankaan ollut mitään niin säväyttävää, että itse haluaisin sitä enää sen enempää uusia. Siis omasta mielestäni, varsinkaan sen jälkeen kun on päässyt kokeilemaan Liekkiä niin se tuttu ja turvallinen seksi mistä tietää koko ajan mitä seuraavaksi on tulossa niin ei inspaa. Minä olen helvetti soikoon impulssiivinen ihminen joka tykkää yllätyksellisyydestä. X:stä tiesi aina heti jos sitä sattui haluttamaan. Ja X:hän halusi ihan helvetin harvoin. Olen saanut nyt 1½viikon sinkkuiluaikanani useammin kun sain X:n kanssa kuukaudessa. Suunnittelematta ja ihan arvaamattomasti. Sekä kaiken kaikkiaan määrällisesti, että ihan sessioitten lukumäärissäkin. Ja nyt jätän laskematta sen surkean sähellyksen mihin sorruin X:n kanssa nyt eron jälkeen.

Eilen näin taas Liekkiä, ja jumalauta kun se mies tietää mitä tekee. Kavereita bonuksilla tässä nyt vissiin ollaan. Kyllä me siis muutakin tehdään kun vain pyöritään sängyssä (tai sohvalla, tai keittiössä tai missä nyt satutaan ikinä kuumenemaan). Luultavasti törmätään tänäänkin, eilen kun ei ihan niiiiiiin hirveästi ehitty juttelemaan. Siis kunnolla ainakaan. Kattoo nyt, että soitteleeko se kohta vai onko sillä venähtänyt ilta taas eilen.

Haluan muuten taas baariin. Ensi viikolla voisi mennä. Ei siis välttämättä edes ryyppäämään vaan ihan vaan hillumaan ja riehumaan. Pohjia jos vähäsen ja sitten baarissa ihan vaan sen verran että on joku kiva pieni hiprakka päällä. Olisi vaan kiva päästä irrottelemaan ja pitämään hauskaa. Mielellään ilman X:ää tällä kertaa. Jos en saa jompaa kumpaa tyttö-kavereistani mukaan niin lähden vaikka yksin. Olisi kiva päästä lähtemään niin että ei tarvitse varoa kenelle juttelee jne.

Viikonloppuna mulla on työkeikka ja sitten ollaan mietitty jos kutsuttaisiin itsemme X:n porukoille grillailemaan. Olisi niin upeeta nähdä pitkästä aikaa ex-anoppiehdokasta. Siinä olisi kyllä oikeasti ollut niin loistava anoppi. Tultiin toimeen heti ensi tapaamisestamme lähtien loistavasti, ja minulle on tehty selväksi että minun ja X:n ero ei muuta mitään. Olen hänelle edelleen yhtä tärkeä ja rakas ja mulle löytyy sieltä aina paikka. On oikeasti ihan älytön ikävä niitä ihmisiä.



Ilmoitusluontoisena asiana muuten ilmoitan, että päivitystahtini saattaa olla hyvin harva nyt vähän aikaa. X jätti netin maksamatta ja se on nyt katkaistu, eli en pääse kotoa päivittelemään. Nyt olen kaverilla käymässä ja pääsin rauhassa koneelle käymään. Palailen siis viimeistään sitten, kun saan rahaa ja netit yms. maksettua.

sex's not love and no i'm not fallin

AAAAAAAAAAARGH!! Hoydenia PANETTAA!

Liekin kanssa ei ole ehditty viime kerran jälkeen näkemään, ei ole varaa lähteä baariin etsimään yhden yön helpotusta ja tietysti Herra X vonkaa. X on muutenkin kovasti välillä yrittänyt pyydellä takaisin. Nyt se on vaihtunut lähinnä seksin vonkaamiseksi, vaikka edelleen paskana onkin ja kovasti muistelee ääneen niitä hyviä aikoja tippa linssissä. 


Tyydynkö siis kiltisti masturboimaan itekseni makuuhuoneessa ja odotan siihen asti, että pääsen taas Liekkiä moikkaamaan. (Tai jotakuta muuta mukavaa miekkosta) Vai otanko sittenkin kaiken uhalla tuon X:n vielä kerran yöksi viereen helpottamaan seksinnälkääni? X kun vetoaa siihen, että ei halua harrastaa seksiä muiden kuin minun kanssani. Ja vaikka itse pystyisinkin pitämään sen ihan vain seksinä, en kestä jos se saa X:n tunteet taas valloilleen. Onko tässä nyt mitään järkeä päätyä samaan sänkyyn X:n kanssa? En kai minä nyt ihan täysi nymfomaani ole. Pakko se nyt on pari päivää puutettakin kestää taas. Tulihan sitä kestettyä hurjia määriä X:n kanssa seurustellessakin.


























Mutta entä jos sittenkin??

it's come to this, release me

Pahoittelen viikon kestänyttä hiljaiseloani. Paljon on tapahtunut, eikä ole ollut aikaa tai intoa ruveta kirjoittamaan. Mutta nyt on sopiva hetki kirjoittaa ja paljastaa jymy-uutiseni:Parisuhdeblogistani tulee nyt täten sinkkublogi. 

Viime maanantaina tosiaan lähdin siitä sitten serkun kanssa baariin katsomaan matsia ja sen jälkeen pitämään hauskaa. Ilta oli harvinaisen mukava ja onnistunut. Bailasin antaumuksella tanssilattialla ja juttelin ihmisille. Serkku oli tosin jossain vaiheessa vähän möks kun miehet tulivat lähinnä minun ympärilleni tanssimaan ja juttelemaan. Serkun pitäisi oppia nauttimaan olostaan ja pitää ihan vaan hauskaa ja olla rennosti. Ei pidä olla niin selkeästi haku päällä.

Jokatapauksessa, en sitten päässytkään enää kotiin ja soittelin kavereita läpi jos joku lähtisi kuskiksi. Peukaloinen tarjoutui sitten maksamaan taksin duunipaikalleen, josta pääsisin sitten hetkeksi nukkumaan ja sitten jossain vaiheessa kotiin. Jäätiin sitten hengailemaan Peukaloisen ja tämän kaverin kanssa, nukkumaan en päässyt kun tissuteltiin. Siitä vielä sitten uudestaan baariin poikien kanssa. Tajusin sitten, että en edes halua kotiin mennä. Ahdistaa ja pelottaa, kun ei tiedä milloin tulee taas paskaa niskaan. Baarista menin vielä Peukaloiselle nukkumaan, herättyäni lähdin kiltisti kotiin. Tässä vaiheessa pelastettavaa olisi vielä ollut jos oltaisiin saatu juteltua. Sen sijaan sain heti paskaa niskaan.Pelkkää syyttelyä ja haukkumista. En enää jaksanut edes tapella vastaan. Lähdin sitten Liekille katsomaan matsia ja jäin yöksi. Kotiin palattuani istuin X:n viereen ja kerroin etten vaan enää pysty. Se raja tuli minulla vihdoinkin vastaan.Erosimme torstaina, sen jälkeen olen nukkunut kotona vain yhden yön. Lähinnä olen viettänyt aikaa Liekillä joka on hyvin taidokkaasti saanut ajatukseni muualle. X:n kanssa olemme saaneet kaikki asiat selvitettyä. X jää tähän asumaan vielä toistaiseksi. Rakastan ja välitän tuosta pojasta edelleen ihan valtavasti, olemme edelleen läheisiä ja hyvissä väleissä. X edustaa nyt parhaan ystävän roolia ja minä olen hänelle samassa asemassa. Ei sitä tietenkään ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt kuitenkin aion nauttia sinkkuelämästäni. Ja miten olenkaan nauttinut. Olen siis tosiaan eksynyt jo pariin otteeseen Liekin sänkyyn nyt eron jälkeen, enkä kykene vieläkään käsittämään että voiko tuollaista seksiä oikeasti olla. Liekki on niin erilainen kun vertaa aiempiin partnereihini.
Minuahan ei ensinnäkään saa kovin helposti tulemaan, mikä ei ole häirinnyt koska kykenen nauttimaan seksistä muutenkin, mutta Liekki sai minut tulemaan jo pikaisella aamupanolla. (yritettiin kovasti olla kiltisti, mutta aamulla levottomasti nukutun yön jälkeen ei pystytty enää hillitsemään) Tai no, pikaisella ja pikaisella. Pidempään se kesti kun keskimäärin aktit vaikkapa X:n kanssa kestivät. Seuraava kerta kun Liekille menin käymään niin olikin sitten vielä miljoona kertaa parempi. Juttelimme fantasioistamme ja siitä mikä kiinnostaa. Aika samoilla linjoilla mennään. Touhusimme siinä sitten yli kolme tuntia. Aluksi Liekki  keskittyi vain minuun minun vain nauttiessa. Hoiti minulle muutamat orgasmit jo ennen itse yhdyntää, minkä jälkeen sain vielä monta lisää. Sekosin itsekkin laskuissa. Ja se kestävyys. Liekki tosiaan halutessaan myös KESTÄÄ. Ikinä en ole oikeasti ollut niin tyydytetty. NAMMM! Seuraavaa kertaa odotellessa.

don't make a girl a promise if you know you can't keep it

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoitettua kun on ollut kamala kiire. Olen myös ollut muutaman päivän pois kotoa, joten en ole muutenkaan päässyt kirjoittelemaan. Nyt sitten on enemmän aikaa päivitellä kuulumisia.

Edelliseen merkintääni liittyen on tapahtunut ehkä eniten. Herra X ilmestyi esiin heti kun olin tuon avautumiseni kirjoittanut. Rauhoittuneena ja ystävällisenä. Seuraavana päivänä aloitti kuitenkin taas tuittuilun, ja avautui taas siitä kuinka ei nyt pääsekkään risteilemään. Sanoi kertoneensa kaverilleen, että ei pääse lähtemään koska olen niin vitun holhoava äiti ja kiukkunen ämmä. Arvatkaapa huviksenne, että miten suhtauduin...

Ilmoitin X:lle suoraan mitä mieltä tämän kiukuttelusta ja lapsellisesta syyttelystä olen. Sanoin myös että X voi ruveta pakkaamaan kamojaan ja lähteä mahdollisimman pian pois silmistäni. Jos herra ei kerran kykene hyväksymään tosiasioita tai ajatella asioita välillä minunkin kannaltani niin painukoon helvettiin. Musta ei jumalauta puhuta muille paskaa ja syytetä mielivaltaisesti asioista. Varsinkaan silloin kun olen tehnyt jotain täysin luonteeni vastaista X:n nimenomaisesta pyynnöstä.

Saatiin asiat sitten kuitenkin selvitettyä. Kävi ilmi, että ainut mitä X oli OIKEASTI kaverilleen sanonut, oli että hän ei pääse lähtemään. X oli vain halunnut saada minut hermostumaan sen verran että luovuttaisin ja päästäisin X:n sittenkin. Yllätyksenä taisi tulla X:lle se, että tämä manipulointi ei nyt toiminutkaan. Herra X taisi vihdoinkin ottaa minut tosissaan ja nyt on mennyt taas hyvin. Toivon totisesti, että tämä jatkuu nyt näin. X:llä on nyt vihoviimeinen mahdollisuus ruveta ottamaan tämä parisuhde tosissaan ja ruveta panostamaan. Jos ei vieläkään onnistu, niin on varmasti jo aika luovuttaa.

Seuraavana päivänä tuosta välien selvittelystä lähdin sitten muutamaksi päiväksi pois. Vappu vietettiin siis valitettavasti erillämme eikä kumpikaan edes kyseistä päivää erikoisemmin juhlistanut. X tissutteli kotonaan yksin parit lonkerot aattona. Minä taas vietin aikaa itekseni kaverini kämpillä. Vappupäivän jälkeisenä yönä sitten kyllä nautin parit oluet kun eräs tuttavani ajoi naapurikaupungista moikkaamaan. Tai kaveriksi sitä kai jo voi kutsua. Kyseisellä herralla on jo suorastaan legendaarinen lempinimensä liittyen ensitapaamiseemme. Mutta koska muuttuisin heti tunnistettavaksi jos tätä lempinimeä käyttäisin, ristin hänet nyt vaikkapa Liekiksi.

Liekki ja minä tapasimme ohimennen vähän ennen lähtöäni ulkomaille. Olin matkalla ystävälleni kun Liekki tuli yhtäkkiä höpisemään omiaan. Vaihdoimme muutaman sanan ja annoin numeronikin Liekin sitä pyydettyä. En miettinyt asiaa sen kummemmin, olin lähdössä joka tapauksessa pois joten mitään harmia minulle ei aiheutuisi vaikka Liekki olisikin paljastunut epämiellyttäväksi inhotukseksi. Juttelimme tämän jälkeen aina satunnaisesti mesessä. Eli ihan vain viihdyttäväksi mesetuttavuudeksi muotoutui. Oltiin sitten molemmat tylsistyneitä vapun jälkeisenä yönä ja jotain juteltiin. Jossain vaiheessa Liekki sitten ehdotti että tulisi moikkaamaan. Minulla ei ollut mitään tätä vastaan, päinvastoin. Vajaa tunti myöhemmin ohjeistin Liekin perille. Nautin siinä parit oluet ja juteltiin Liekin kanssa vaikka mistä. Ihan kaveriasteella vain. Puhuttiin ja tutustuttiin ja aika kului kuin siivillä. Pitäisi ruveta näkemään ihan useamminkin. Liekki on tosi mukava miekkonen ja Liekkikin mitä ilmeisimmin viihtyi seurassani. Jälkikäteen Liekki kyllä tunnusti, että olisi kyllä halunnut yrittää päästä tekemään vähän lähempääkin tuttavuutta, mutta oli sitten hillinnyt itsensä. Katsoo nyt että tuleeko meidän kaveeraamisesta mitä, ei Liekki ihastunut tai mitään sellaista voi olla. Pitää minua vaan fisuna ja mukavana tyttönä. Ja hyvännäköisenäkin. Kivahan tuollaisia on kuulla, mutta itsellä ei ole mitään aikomusta puhtaasti viatonta kaveruutta pitemmälle edetä. Liekkikin tietää että seurustelen ja kunnioittaa sitä.

Tänään palasin sitten kotiin ja X oli aivan ihana. Tuli unisena viereen pussailemaan ja raahasi sitten makuuhuoneeseen mukavalle seksisessiolle kun oli ollut niin älytön ikävä. Ehkä paras kotiinpaluu ikinä. Pitää olla useammin pois. X meinaa haluaa huomattavasti harvemmin kuin minä, ja yleensä se olen minä joka tekee aloitteen. On siis suorastaan taivaallista herkkua kun X käykin vain kiihkeenä kiinni.

Nyt voisin lähteä kauppaan ja väsätä jotain herkkua meille. Illalla lähden serkun kanssa ulos baareilemaan. (Ainoita yksilahkeisia joiden kanssa kestän olla, ja tässä tapauksessa vain siksi että ollaan tunnettu toisemme koko pienen elämämme ajan). X jää kotiin kun ei jaksa tulla mukaan. Ehkä tällä kertaa ihan hyvä vain. Serkku on vähän angstisena, ja vaikka X olisi ehdottomasti ollut tervetullut, ei se välttämättä viihtyisi niin hyvin nyt olosuhteet huomioon ottaen.

i highly doupt that i can make it through another of your episodes

Riitaa, riitaa ja vielä kerran riitaa.

Viime yönä Herra X kiskaisi herneet taas ihan tyhjästä nenään. Ensin X pakotti minut kertomaan "mikä vitun ongelma" mulla taas on, vaikka olisin halunnut odottaa taas rauhalliseen hetkeen milloin olisi turvallista puhua asiasta. Tämän jälkeen alkoikin hirveä vittuilu ja haukkuminen. X:ää ei kuitenkaan huvittanut asiaa siinä sitten kuitenkaan selvittää, mutta myöskään en saisi lähteä tilanteesta pois selvittämään päätä. Kiskoin sitten kaikesta huolimatta vaatteet päälle ja lähdin ovesta ulos keskellä yötä ilman mitään selkeää päämäärää. Ovea sulkiessani viimeinen mitä kuulin oli erolla uhkailut. Taas.

***

Miten me taas tähän jouduttiin?

Kaikki lähti ihan vain siitä että erehdyin sanomaan ääneen että sitten kun lätkän MM-kisat on suomessa niin pitää mennä katsomaan. En itseasiassa edes puhunut meistä monikossa, että yhdessä lähdettäisiin koska näiden viimeaikaisten ongelmien takia (joista muka ollaan pääsemässä yli) minua pelottaa suunnitella mitään edes syksyksi koska en halua pettyä. Tätä en kuitenkaan ääneen ole sanonut ettei X:lle puolestaan tule suhteesta epävarmaa oloa niinkuin aiemmin on vahingossa käynyt.

Nyt kuitenkin X rupesi valittamaan, että kuinka häntä ahdistaa kun suunnittelen niin pitkälle eteenpäin ja käski rumaan äänensävyyn lopettamaan. Anteeksi mitä?? Tämä tulee mieheltä joka oli suunnitellut kosivansa, mutta pelkäsi minun vastaavan kieltävästi niin paljon että ahdistuksissaan panikoi ja sen sijaan jättikin. (Puhuttiin asiat halki ja palattiin yhteen, tosin ihan asenteella että rauhassa eteenpäin.) Syynä ahdistukselle oli muutama kuukausi aiemmin X:n sivusta kuulema keskustelu minun ja anoppikokelaani välillä naimisiinmenosta ja sukunimien otosta ihan yleisellä tasolla. Siinä sitten olin itse jossain vaiheessa sanonut että eihän meillä mitään kiirettä ole X:n kanssa kuitenkaan ole, että katsoo sitten joskus kun "anoppi" oli heittänyt lähinnä vitsillä meidän sukunimistämme ja mahdollisesti tulevasta naimisiinmenosta.
Ironista tässä skenaariossa on se, että tuolloin kun X:n oli tarkoitus kosia olisin hetkeäkään epäröimättä vastannut myöntävästi.

Nyt en enää sitten tiennyt yhtään että miten pitäisi olla, mitä ajatella ja mitä jatkossa enää uskaltaa sanoa. Varsinkin kun en nyt ollut omasta pelostani johtuen edes tarkoittanut suunnitella mitään yhteistä kisojen katselua. Tämä X:n ahdistuspurkaus vielä onnistui vaan lisäämään sitä omaa pelkoani siitä, että asioita ei saadakkaan kuntoon. Tokihan tuo rupesi vaivaamaan, ja veti hiljaiseksi. Tällä kertaa en vaan saanut rauhassa odottaa oikeaa hetkeä asiasta puhumiseen.

***

Kävelin ympäriinsä noin tunnin viileässä kevätyössä. Pistin parit viestit X:lle jossa sanoin parit asiat ihan suoraan. Vastausta ei kuulunut. Ei yhtäkään viestiä jossa pyydetään palaamaan sisään niin kuin normaalisti jos olen ulos lähtenyt rauhoittumaan. Ei vaikka viivyin tällä kertaa paljon pitempään kuin normaalisti. Ei vaikka normaalisti X huolestuu heti jos minulla kestää läheisellä huoltsikalla muutamaa minuuttia pitempään.

Palattuani kotiin hetken olikin aika rauhallista ja vaikutti siltä, että myrsky olisi tyyntynyt. Sen sijaan astuinkin suoraan myrskyn silmään. Hetken päästä olikin taas täysi sota päällä. X:stä näki kuinka hän oikein yrittämällä yritti satuttaa ja loukata. Onnistuikun siinä oikein hyvin. Lopulta murruin ja ääni pettäen syöksyin makuuhuoneeseen.

Aamulla sitten saatiin asiat jotenkin selvitettyä. Paha olo ja ahdistus kuitenkin jäi. On vaikea päästä hetkessä yli kun toinen saa oikeasti uskomaan, etteä merkitse yhtään mitään, että minulla ei ole väliä. En vain pysty samantien taas uskomaan ja luottamaan siihen toisen rakkauteen. Juteltiin sitten tästäkin kun X huomasi että kaikki ei ole kunnossa ja piristyinkin vähän.

Safkaa väsätessäni X sitten kysyi, että olenko jo päättänyt siitä risteilystä. Varmistin sitten että haluaako X varmasti nyt ruveta asiasta puhumaan. Myöntävän vastauksen jälkeen kerroin sitten oman mielipiteeni, eli joko minut pyydetään mukaan tai sitten X saa jäädä kotiin. Tätähän minulta vaadittiin. Että pysyn tiukkana. Että jos tuntuu pahalta niin en päästä. Arvatkaa nousiko taas haloo? No ihan varmana nousi. Se, että Herra X lupailee joka kerta ottavansa minut mukaan seuraavalla kerralla, ei ole riittävän hyvä syy siihen että kiellän sitten lähtemästä ilman minua. Se että meidän tuloilla (HAH! Millä tuloilla?) ei ole hirveästi varaa lähteä laivalle ja että sitten kun siihen revitään yhteisistä varoista rahat niin olisi oikeitettua että toista osapuolta ei jätetä kotiin yksin, ei ole sekään riittävän hyvä syy kieltää. Saati sitten se että tätä minun ulkopuolelle jättämistä on ollut koko saatanan reilu vuosi, mitä tätä avoliittoa on kestänyt. Ehei, minä olen paska akka joka kaitsee ja rajoittaa elämistä.

Taas sain kuulla niin paljon haukkumista ja solvaamista että en ymmärrä miten pysyin rauhallisena. Ilmoitettuani rauhalliseen äänensävyyn että tällä kertaa tuosta kiukuttelusta ei ole mitään hyötyä ja että olen sanani sanonut ja se pitää, tilanne vain paheni. X karjui naama punaisena ja viskeli tavaroita. Syytteli luottamuksen puutteesta ja osasi valita juuri ne sanat jotka varmasti pahiten satuttavat. Nyt en suostunut kuitenkaan antamaan X:lle sitä nautintoa että itkisin vaikka miten pahalta tuntuu.

Nyt X mököttää makkarissa, mahdollisesti nukkuu. Minä kiskon lonkeroa ja luukutan vihaista parisuhteet on perseestä musiikkia ja poltan ketjussa. Vituttaa enkä tiedä taas enää, että miten kauan tätä jaksan. X:n on parempi rauhottua ja hyväksyä tosiasiat. Se on saanut nyt liian pitkään tehdä ja mennä miten tykkää parisuhteesta huolimatta eikä se toimi. Jos se ei kykene elämään parisuhteessa jossa toisenkin tunteet otetaan huomioon niin antaa mennä sitten.

Tunnen tällä hetkellä niin suurta vihaa, miten se oikeasti kehtaa?
Miten se kehtaa syyttää minua luottamuksen puutteesta kun olen antanut anteeksi pettämiset ja antanut aina pitää yhteyttä naispuolisiin kavereihin. Mukaan lukien entiset säädöt ja exät. Miten se kehtaa väittää, että kyttään ja vahdin vaikka en ole edes silloin kun epäilyn aihetta on ollut niin tonkinut X:n viestejä tai keskusteluita??

Ilmeisesti Herra X ei vaan osaa arvostaa sitä piirrettä naisessa, että luottaa ja antaa oikeasti tilaa olla. Jos se nyt tän jutun taas pilaa niin on kyllä turha tulla enää jälkikäteen itkemään. Takaisin en enää ota vaan jos ero taas tulee niin sitä se ei enää saa peruutettua. Mä olen aina viihtynyt sinkkunakin ja kyllä noita miehiä on jotka mielellään kanssani olisivat ja osaisivat arvostaa, sen sijaan että käyttäisivät saamaansa tilaa häikäilemättömästi hyväkseen.

Näihin vihaisen sekaviin tunnelmiin päättyy tämä merkintä. Taidankin polttaa taas yhden tupakan.

take me with you

Herra X haluaisi lähteä äijäporukalla risteilemään. Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun minäkin haluaisin. Ja siis nimenomaan Herra X:n kanssa.

Yhteiset tekemiset ovat huvenneet aika nolliin sen jälkeen kun reilu vuosi sitten yksiin muutettiin. Omilla tahoillamme olemme kyllä ulkona käyneet, mutta yhdessä ei. Itse olen aika hyvin jaksanut pyydellää X:ää mukaan vaikka vastaus aina onkin että "ei jaksa". Yksin sitten kyllä jaksaa lähteä tai meidän yhteisten kavereitten kanssa. Joka kerta minut on jätetty kotiin. Tästä on riidelty, tästä on puhuttu ja X on lupaillut että seuraavalla kerralla sitten.

Paskan marjat.

Kyllähän minä voisin X:ää kieltää lähtemästä ja pakottaa jäämään kotiin. Jotenkin se vain kuitenkin sotii luonnettani vastaan. En minä osaa, enkä halua olla mikään pirttihirmu joka rajoittaa toisen menoja. Haluaisin että X tajuaisi itsekkin ottaa minut mukaan tai jäädä tueksi silloin kun seuraa kaipaan, mutta kun ei niin ei.

Jokunen viikko keskusteltiin asiasta ja sain vihdoinkin kiskottua vähän konkreettisempaa selitystä ja ratkaisua tähän ongelmaan. X myönsi pitävänsä minua itsestäänselvyytenä, ja kertoi että vaikka on joka kerta 100% tosissaan kun lupaa seuraavalla kerralla ottaa mukaan, niin sitten kuitenkin haluaa jostain syystä lähteä yksin. Jälkikäteen sitten potee morkkista eikä itsekkään ymmärrä, että mikä mättää. Mitään oikeaa syytä kotiin jättämiselle kun ei kuulemma ole. Minua ei tarvitse hävetä. Minä en kiehnää koko ajan kyljessä kiinni ja lirkuttele. Minä en muöskään rupea nalkuttamaan tai valittamaan illan kulusta. Viinaa minuun uppoaa siinä missä jätkiinkin ilman että se vaikuttaisi minuun mitenkään negatiivisesti. Minun seurassani ei tarvitse varoa sanomisiaan siinä pelossa että vetäisin herneet nenään juttujen tasosta. Yleensä heitän läppää ihan siinä missä muutkin. En saa slaagia jos kengät sotkeentuu tai hiukset ovat sekaisin. Lyhyesti sanottuna olen yksi jätkistä. Suurinosa kavereista on kaksilahkeisia ja kanssani on helppo tulla toimeen. Silti näytän ihan tytöltä eli olen kuitenkin ihan edustuskelpoinen. Silti minut jätetään kotiin.

Osittain syy on myös minussa. Minä kun aina päästän. Vaikka tuntuu heletin pahalta ja sattuu niin minä päästän. En minä halua mukamas aikuisen ihmisen menoista määräämään. Ja jostain syystä olen ne toistuvat lupailut ja vakuuttelut uskonut. X sanoi että minun pitää ruveta tiukemmaksi. Jos X meinaa lähteä silloin kun kuuluisi oikeasti olla minun tukena, tai meinaa jättää minut kotiin silloin kun minun lähdölleni ei olisi mitään muuta estettä niin minun kuulemma pitää vain kieltää. Esimerkkinä käytti omaa äitiään joka rentoudestaan huolimatta tarpeen vaatiessa myös pakotti poikansa jäämään kotiin. Pitääkö tässä sitten oikeasti ruveta äidiksi tuolle mukamas aikuiselle miehelle??
Ei siis, tuo "avoanoppini" on mitä ihanin ja upein ihminen, tullaan loistavasti juttuun jne. Mutta siis oikeastikko??
Enkö minä voi mukamas kypsässä parisuhteessa odottaa toiselta osapuolelta kypsää käytöstä?

Tuon keskustelun jäljiltä minua on pelottanut jo etukäteen seuraava kerta, kun X olisi lähdössä yksin reissuilleen. Ja nyt se sieltä sitten tulikin. En minä halua kohdella rakastamaani ihmistä murkkuikäisenä pojankloppina joka kiukkuaa ja riehuu kun ei saa tahtoaan läpi. En minä halua olla mikään helvetin äitihahmo, minä haluan olla avovaimo tasapuolisessa parisuhteessa. Ei sitä toista puoliskoa aina tarvitse raahata mukaan tietenkään. Välillä pitää olla omaakin aikaa. Mutta siis eikö sitä edes yleisesti ottaen kuulu ottaa se toinenkin mukaan?

Nyt onkin sitten armoton pohtiminen päällä että ilmoitanko tiukasti X:lle että joko järjestää minutkin mukaan, tai jää sitten kokonaan kotiin. Vai päästänkö lähtemään ja jään kiltisti kotiin miettimään miten kiva olisi itsekkin olla mukana.

we communicate without any style

Nyt on ollut vähän kiirettä niin on ollut blogin saralla vähän hiljaisempaa. Nyt onkin sitten taas aikaa päivitellä. Taustoihin palaan myöhemmin. Nyt ei vaan jaksa.

Herra X veti herneet nenään viime yönä jostain ihan tyhjästä ja rupesi kiukkuamaan. Lähdin siitä sitten vain nukkumaan enkä lähtenyt riitelemään. Hyvä minä!! Nyt odottelen kiltisti anteeksipyyntöä ja että päästään selvittämään tuo asia kokonaan että ei jää sitten mieliin muhimaan.

X:llä on allergiat nyt päällä niin ahdistuu ihan tyhjistä ja käsittää asioita ihan väärin, taustalla on myös muitakin asioita joista tarkemmin sitten myöhemmin. Minä taas tempperamenttisena ihmisenä annan hyvin herkästi takaisin samalla mitalla, mikä taas provosoi X:ää entisestään. Sitten puhkeaakin jo täysi sota päälle. X heittelee tavaroita ja riehuu ja minä huudan ja kiroilen takaisin. Ja nämä riidat kun saavat yleensä alkunsa ihan typeristä pikkujutuista ja väärinkäsityksistä. Itse en jaksa enää koko aikaa riidellä joten olen sitten pikkuhiljaa oppinut tukkimaan turpani siinä vaiheessa kun X rupee angstaamaan. Myöhemmin sitten yleensä tulee katuvainen ja anteeksi pyytelevä miekkonen viereen halaamaan ja asiat saadaan sitten selvitettyä ihan rauhassa keskustellen. Näin säästytään myös lapsellisilta "jätä mut sitten!"-rutinoilta. Yleensä tämä kommentti tulee X:ltä vastaukseksi minun "mä en jaksa tätä enää"-angstailuun kun X rupeaa panikoimaan. Jostain syystä X ilmentää sitä paniikkiaan pahentamalla vain tilannetta pysymällä ilkenä ja muuttumalla välinpitämättömäksi.

Eli säästytään molemmat paljolta mielipahalta, kun jätän X:n kusipää-hetket huomiotta. Asiat voidaan sitten jälkikäteen, kummankin ollessa rauhallinen, selvittää ihan asiallisesti keskustellen.

En minä kuitenkaan aio suuttumista kokonaan lopettaa. Jos aihetta ihan oikeasti on niin kyllä X saa kuulla kunniansa saman tien. Ei siinä jäädä mitään rauhoittumista odottelemaan. Turhista pikkujutuista ei kuitenkaan jaksa riidellä.

i'd rather be with you

Eräänä yönä, jokunen vuosi sitten, tyttö heräsi puhelimen soittoon. Puhelimessa oli tytön kaveri jonka kanssa tytöllä oli joskus muinoin ollut jotain pientä seurustelun tynkää. Tyttö vaihtoi kaverinsa kanssa muutaman sanan minkä jälkeen kaveri antoi puhelimen silloiselle kämppikselleen jonka puhelimesta soitti. Tämä skenaario oli toistunut ties kuinka monta kertaa aiemmin, seurauksina uusia kaverisuhteita tai vanhoihin tuttavuuksiin uudestaan tutustumista. Tällä kertaa puhelinsoitolla oli kuitenkin kohtalokkaammat seuraukset. Puhelu venyi kuusi-tuntiseksi tytön ja tämän tuntemattoman pojan jutellessa kaikesta maan ja taivaan väliltä. Puhelu päättyi mutta kiinnostus tuota kasvotonta poikaa kohtaan oli herännyt.

Jonkin ajan kuluttua tyttö osui samoihin bileisiin pojan kanssa. Poika käyttäytyi kuitenkin oudosti ja tyttö oletti ettei poikaa tytön seura sitten kiinnostanutkaan ja keskittyi seurustelemaan muiden kavereidensa kanssa. Jossain vaiheessa iltaa poika ilmestyi tytön eteen ja pyysi mukaansa. He menivät jonnekkin sivuun ja viettivät loppuillan tiiviisti yhdessä. Samaan sänkyynkin päätyivät mutta mitään halailua ja pussailua kummempaa ei tapahtunut. (Myöhemmin kävi ilmi että poika ei halunnut että tästä olisi tullut vain yksi yhdenyön säätö)

Seuraavana aamuna tyttö ja poika lähtivät tytön kaverin kämpille jossa poikakin asui silloin. Myöhemmin illalla tyttö ja poika puhuivat tilanteestaan. Kumpikin tunsi toista kohtaan vahvasti ja poika halusi olla yhdessä. Hetken mietittyään tyttö suostui siitäkin huolimatta että olisi muutaman kuukauden kuluttua lähdössä ulkomaille reissuun muutamaksi kuukaudeksi..

Juttua jatkui pari kuukautta ilman mitään ongelmia tai kyllästymisen tunteita mikä oli tytölle uutta. Yhdessä vietettyjä öitä oli mutta koskaan ei käsien käyttämistä kummempaa ehtinyt tapahtua. Eräänä iltana poika pisti työlle viestin jossa jätti. Kunnollista selitystä tyttö ei saanut, ja ne muutamat kerrat kuin tyttö poikaan sattui törmäämään poika vaikutti välinpitämättömältä. Tyttö oletti ettei poikaa sittenkään kiinnostanut ja pakotti itsensä pääsemään asiasta yli. Tyttö lähti reissulleen uskotellen itselleen ettei pojan tekemiset kiinnostaneet lainkaan, onnistuenkin tässä. Tytöllä oli omat juttunsa ulkomailla eikä hän suonut pojalle sen kummemmin ajatuksiaan. Mitä nyt saattoi pienen kirpaisun tuntea jos sattui pojasta tai pojan säädöistä kuulemaan.

Vähän ennen paluutaan poika ottikin taas yhteyttä tyttöön, kertoi että ajatteli tyttöä edelleen, haluaisi vähintäänkin jutella ja selvittää asiat. Kertoi ikävöivänsä. Paljastui että poika oli huomannut ihastuvansa tyttöön niin pahasti että itsään suojellakseen oli pistänyt jutun jäihin. Poikaa oli pelottanut lähestyvät jäähyväiset eikä se että poika päivä päivältä tunsi tyttöä kohtaan voimakkaammin, helpottanut tilannetta yhtään. Paniikissa poika sitten hoiti tilanteen tavallaan. Poika ei ollut pystynyt tytölle asioista puhumaan ja selittämään syitä erolleen koska se oli tehnyt liian kipeätä. Poika oli pahoillaan ja halusi yrittää alottaa alusta jahka tyttö kotiutuisi. Tyttö oli hämillään eikä tiennyt mitä ajatella. Lupasi kuitenkin että lähtisi pojan kanssa kahville kunhan saapuisi Suomeen.

Tyttö ja poika tapasivat muutaman kerran, ja viestittelivät ahkerasti. Poika kertoi tunteistaan ja pyyteli uutta mahdollisuutta. Tyttö taas ei tiennyt enää mitä ajatella. Tyttö oli uskotellut itselleen niin pitkään ja perusteellisesti ettei kyseinen poika voinut vähempää kiinnostaa että oikeasti uskoi sen. Lopulta tyttökin joutui kuitenkin itselleen myöntämään että tunteita edelleen oli paljonkin. Reilun kuukauden itsepintaisen piirityksen jälkeen tyttö antautui ja myönsi tunteensa pojallekkin.


Tyttö olen minä, ja poika tuo salaperäinen Herra X:ni. Tuosta on kulunut nyt reilu kaksi vuotta, asumme nykyään yhdessä ja olemme ainakin suurimman osan ajasta onnellisia. Rakastamme toisiamme ja vaikka ongelmia on tullut välillä runsaastikkin, emme halua vielä luovuttaa. Alussa olin vastikaan 16v täyttänyt ja nyt olen lähemmäs kaksikymmentä. Herra X on minua reilun vuoden vanha. Palaan vielä minun ja Herra X:n suhteeseen myöhemmin, tämä saa riittää nyt alkuun.

a complete history of my sexlife volume 2

Seksielämäni kartoitus jatkuu...

-Tähän kuuluisi väliin vielä yksi poikanen mutta koska tämä ihminen on minulle niin erityinen ja tärkeä haluan pyhittää hänestä kertomiseen myöhemmin ihan oman merkintänsä. Kyseessä on ihastuttavan vihastuttava nykyinen avomieheni. Kutsukaamme häntä nyt paremman puutteessa Herra X:ksi. Häneen palaamme myöhemmin.-

Naapurinpoika asui nimensä mukaisesti naapurissani lyhyen aikaa ollessani itse ulkomailla reissaamassa. Ystävystyimme ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Tunsimme vetoa toisiamme kohtaan ja pidimme hauskaa. Kävelimme rannalla, pesimme pojan autoa. Perushengailua ja hauskanpitoa. Naapurinpojalle sitten lopulta ihan oikeasti virallisesti menetin neitsyyteni. (Itse en enää kylläkään osannut pitää itseäni neitsyenä vaikka itse yhdyntää en ollutkaan kokenut, en ollut enää yysisesti neitsyt ja sen verran olin asioista mielenkiinnosta ottanut selvää, tutustunut itseeni ja vastakkaiseen sukupuoleen. että ei vaan tuntunut mitenkään neitsyeltä.) Naapurinpojalle en huomannut asiasta mainita eikä minusta mitään sellaista huomannutkaan. Olin oppinut jo aikoja sitten nauttimaan seksistä, joskin eri muodossa, joten nytkään ei tapahtunut varsinaisesti mitään uutta tai yllättävää. Tuntui vain aiempaa...täydemmältä. En halunnut vaihto-oppilas vuoteni aikana ihastua tai rakastua keneenkään joten seurustelu ei tullut kysymykseenkään. Naapurinpojan kanssa olimme "friends with benefits". "Fuckbuddies". Viihdyimme oikeasti toistemme seurassa ja meillä oli kivaa. Naapurinpoika oli oikein taitava rakastaja ja suutelija. Mikään ei ollut turhan vakavaa, vaan välimme olivat leikkisät ja kiusoittelevat. Pelkkää seksiä suhteemme ei todellakaan ollut. Naapurinpoika oli ensimmäinen jolta sain suuseksiä ja hän olikin siinä hommassa aivan järisyttävän taitava. Edelleen pidämme yhteyttä aina kun osumme samaan aikaan koneelle ja muistelen häntä lämmöllä. Mahdollisesti vielä joskus tapaamme. Näillä näkymin tosin ihan vain ystävinä.

Mr. One-Time on ainoa ihan puhdas yhdenillanjuttuni johon minulla ei ole enää mitään sen kummempia siteitä. Ei ole yhteisiä kavereita niin kuin Mr. Egon kanssa valitettavasti on. En edes muista kyseisen henkilön nimeä. Olin juuri täyttänyt 17 ja olin "garage-bileissä." Meitä istui yksi saksalainen kundi, minua vuotta nuorempi poika, tämän 19vuotias isosisko ja tämän kaverit autotallissa litkien kuka mitäkin alkoholipitoista juomaa. Siinä sitten porukka pikkuhiljaa kaikkosi, oltiin kaikki avoimesti juteltu ja tutustuttu toisiimme. Lopulta jäljellä oli vain minä, tämä 19vuotias tyttö ja tämän kaksi kaveripoikaa. Ensin edeltä menivät tytön huoneeseen missä minäkin niihin aikoihin majailin ja minä jäin jäljelle jääneen pojan kanssa juttelemaan ja vähän pusuttelemaankin. Vähän ajan päästä menimme sitten perästä nukkumaan vaikka edeltä menneillä olikin hommat vielä kesken. Tai no "nukkumaan". Otettiin sitten ihan mielellään mallia muista. Ilta oli oikein mukava, Mr. One-Time oli myöskin hyvin mukava mutta ei sitten kuitenkaan jäänyt ihan niin hyvin mieleen kuin se itse tilanne ja ilta muuten.

Tähän päättyy nytten tämä voluumi seksuaalisesta historiastani. Pari tapausta on vielä mutta niihin palaan sitten myöhemmin. Ajallisesti ja loogisesti kun seuraavaksi tulee tarinaa tuosta Herra X:stäni.

a complete history of my sexlife volume 1

Olen tänään pohtinut mahdollisia aiheita kun tämä alkuinnostus ja aktiivisuus tuntuu olevan vielä päällä ja ihmissuhde- ja seksiblogia kun olen kirjoittelemassa voin nyt saman tien listata aiemmat miehet joiden kanssa lähemmässä kanssakäymisessä olen ollut nyt saman tien ettei jatkossa sitten tarvitse enää ruveta kirjoittamaan milloin minkäkin miehen taustoja ja historiaa. Yritän myös keksiä jokaiselle jonkinlaisen lempinimen selkeyden vuoksi (oikeita nimiä en mainitse ihan vaan siltä varalta että joku minut niiden kautta tunnistaisikin).

Seksuaalinen heräämiseni tapahtui suhteellisen varhain. Ala-asteen lopulla jo tutustuin itekseni omaan ruumiiseeni aktiivisesti löydettyäni itsetyydytyksen. 14 vuotiaana rupesin sitten jo leikkimään ja kokeilemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Varsinaiseen yhdyntään asti pääsin sattumien oikuista kuitenkin "vasta" 16-vuotiaana. En jaksa nyt kuitenkaan kaikkia luetella niin mainitsen nyt kaikki ne leikkikaverit joita minulla oli ennen varsinaista neitsyyden menetystä.

Uimari oli 14-vuotiaan minäni kesäromanssi kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välillä. Nähtiin muutaman kerran ja säädettiin jotain pientä, mukavaa ja viatonta. Ei se mitään vakavaa ollut, itse halusin vain kevyttä hauskan pitoa ja Uimari halusi lähinnä päästä vain poikuudestaan ja viedä samalla minulta neitsyyden. Melkein siinä onnistuikin mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen että vaikka Uimari olikin ihan viihdyttävää seuraa, oli se kuitenkin sen verran yksinkertanen ja kusipäinen poikanen että ei sitten todellakaan inspannutkaan. Uimari olisi halunnut jättää ehkäisyn kokonaan pois tai ainakin jättää kortsujen hankkimisen vastuulleni. Paikaksi oli suunnitellut itäkeskuksen vessaa. Ai että miksi en haluakkaan? Ei mitään hajua mitä Uimarille nykyään kuuluu, eikä kiinnostakkaan. Nytkin meinasin kokonaan unohtaa koko tapauksen mutta päätin nyt sittenkin mainita hänetkin.

Peukaloinen saa nimensä siitä että on keskivertoa lyhyempi, vain vähän minua pidempi. Peukaloinen oli ylä-asteella samassa koulussa kuin minäkin ja meillä oli joku 3kk pituinen ylä-asteelaisten seukkailu juttu ysiluokan alussa. Painiskeltiin välillä hyvinkin rajusti ja nautittiin toistemme ruumiista muutenkin paljon käsikopelolla. Lähinnä minä saavana osapuolena jostain kumman syystä. Peukaloinen myös suorastaan kerjäsi sitä että toisinaan töytäisin tai läiskäisin vähän kovempaa. Paneskelemaan en päässyt tämänkään pojan kanssa. Ei ehditty kun aina oli jomman kumman porukat kotona ja oltaisiin haluttu ihan kaikessa rauhassa ilman mitään hätiköintiä. Ehdin kuitenkin sitten tympääntyä kun Peukaloinen oli turhan riippuvainen. Vähän ennen 15vuotis syntymäpäivääni Peukaloinen tunnusti melkein säätäneensä yhden tytön kanssa ja näin tilaisuuden koittaneen ja käytin tekosyynä helppoon eroon. Edelleen olemme väleissä joskin välillä on ollut pitkiäkin taukoja ettei olla pidetty yhteyttä. Ollaan käyty kahdestaan baarissa ja muuten ryyppäilty, ja nykyisen suhteeni ollessa katkolla tuli säädettyä vähän enemmänkin ja Peukaloinen sai näytteen siitä mimmoisia suuhoitoja minulta saa. Myöhemmin sain valitettavasti sitten tietää että Peukaloinen olisi halunnutkin muutakin kuin vain kaveruutta mutta kavereita olemme edelleen ja nykyään Peukaloisella onkin jo ihan oma nainen. Olen vilpittömästi onnellinen molempien puolesta. Peukaloinen on hyvä suutelija mutta viimeisimmän kokemuksen perusteella sormetus taidot eivät ole kehittyneet lainkaan. Päinvastoin. Peukaloinen on kuitenkin todella loistavaa seuraa ja hänen seurassaan viihtyy.

Mr. Egolla on nimensä mukaisesti valtava ego. Vastapainoksi Egolla on hyvin pieni pili. Tapasimme ollessani vähän vajaa 16vuotias bileissä joista minun oli tarkoitus jatkaa matkaa kaverin kyydillä helsinkiin kaveripojan luokse twelvin kanssa. Mr. Ego osasi olla kuitenkin hyvin charmikas ja mukavan oloinen miehenalku (minua pari vuotta vanhempi) ja erehdyin sitten lähtemään bileistä hänen matkaansa. Mr. Ego vakuutteli että kyllä minulle yöpaikan järjestäisi joten otimme olueni kaverini takakontista ja lähdimme kävelemään. Kun ulkona tuli liian kylmä päädyimme sisälle ja minulle paljastui sitten liian myöhään mitä yöpaikalla oli tarkoitettu. Minut majoitettiin keskitalvella kerrostalon kellariin kun pojun porukat kuulemma olivat kotona. Ei siinä mitään, bissee naamaan ja lämmittelemään. Mr. Egolla oli valitettavasti kunnia olla ensimmäinen jolta otin poskeen. Mr. Ego ei tiennyt että olin aivan aloittelija mutta antoi suorituksestani sitten kouluarvosanan. (Ei siinä silleen, parempi numero tuli kuin mitä nappasin koulussa silloin mutta silti, voiko oikeasti olla noin URPO?!?) Mr. Egolle sinne jonnekkin tiedoksi että nykyään saan jo miehet haukkomaan henkeään ja tärisemään. Jälkikäteen ne jotka ovat ekaa kertaa Hoydenin suuhoitoja saaneet ovat jonkin aikaa suorastaan sanattomia. Kukaan ei mitään kikkoja ikinä opettanut (sinä nyt varsinkaan) vaan ihan luonnostaan on tullut kun on annettu rauhassa tehdä. Että jos oisit jättänytkin sen pääni painelun väliin niin olisit voinut saada jotain vielä parempaakin. Mr. Egon pili kun oli tosiaan sen kokoinen että sen olisi pienisuinenkin saanut kokonaan suuhun ilman suurempia ponnisteluja. Mr. Ego olisi halunnut päästä myös tositoimiin. Mutta koska Mr. Ego ei ollut varustautunut riittävän hyvin enkä uskonutkaan että keskeytetty yhdyntä on mainio ehkäisykeino niin sai olla ilman. Enkä kyllä usko että olisi sitten enää lopulta kiinnostanutkaan niin pitkälle edetä. Ihan hyvä vain koska Mr. Ego ei kuulemma sitä pienenpientäpikkuveikkaansa osaa edes käyttää. Minkäänlaista yhteyttä ei pidetä eikä kiinnostakkaan, yhteisiä kavereita tosin on että ei sitä ikinä tiedä vaikka uudestaan törmättäisiinkin. En minä varsinaisesti voi sanoa että katuisin tuota kokemusta mutta olisi voinut jäädä kokemattakin. Hauskempaa olisi varmasti ollut kaveripojan luona hengaillessa muutaman olusen parissa.


Tähän päättyy nyt Hoydenin seksielämän alkeet, jatkoa seuraa.

merkintä numero uno

Olen jonkin aikaa muiden ihmissuhdeblogeja selaillessani miettinyt että jos rupeaisin itsekkin moista pitämään. Saa nähdä että ottaako hanke siipiensä alle ilmaa vai ei.

Omassa parisuhteessani on ollut nyt hyvin myrskyisää ja vaikka keskustelemma tietenkin asioista yhdessä sitä haluaa välillä purkaa ajatuksiaan ulkopuoliselle. Suhteessa on kuitenkin joitain niin yksityisiä asioita ettei niistä halua tutuille kertoa ja toisekseen jos ongelmista joskus tuleekin jollekkin avauduttua tai edes vihjaistua että menee huonommin on reagointi hyvin puolueellista. Joko käsketään eroamaan samantien (yleensä näiden neuvojien motiivit ovat vähintäänkin kyseenalaiset) tai sitten teilataan heti selittämällä että eihän me voida mihinkään erota kun ollaan niin superupeejaihana-pari. Joskus tekee mieli vain avautua ja mahdollisesti saada jonkun ulkopuolisen näkökantaa asioihin. Konkreettiset päätökset minä osaan itsekkin tehdä mutta ajatusten selkiyttämisestä välillä helpottaa avautua ja kuulla mielipiteitä.

Parisuhde avautumisen lisäksi aiheenani tulee olemaan seksi. Sillä saralla olen aktiivinen, avoin, kokeilunhaluinen ja tiettyjä fetissejä lukuunottamatta oikein kaikkiruokainen.

Aiheita saa vapaasti ehdottaa ja vaikka jostain ei omakohtaista kokemusta olisikaan (ainakaan vielä) osaan kyllä ilmaista oman mielipiteeni ja saan juttua aikaiseksi vaikka mistä aiheesta.