Laajamittaisempaa kuulumisien kerrontaa.

Heinäkuun postauksessa kerroin Irkku-Smurffista. Tämän tyypin kanssa viihdyin todella hyvin, mutta alkututustelu-säädön aikana tuli tieto että äijä lähetetään muille maille töihin. Jäätiin sitten suosiolla lähes tulkoon kaveri-asteella hauskan pitämiseksi.

Töitten kautta tapasin myös toisen Irlantilaisen. (Mistä näitä Irkkuja oikein satelee)

Tyyppi hehkutti kuinka upea olin, ja päädyttiin vähän läheisimpiin tunnelmiin mutta kun seuraavan kerran tapasimme ja äijä tunnusti seurustelevansa, olin läinnä helpottunut. Ei kiinnostanut mitkään seurustelut ja minulle tekstaili jo yksi paikallinen poika kovasti jota yritin ystävällisesti torjua, joten kuvittelin että tän kanssa voi sitten ihan vaan kaveriasteella hengailla.

Paskanmarjat.

Menee pari iltaa ja kundi tulee kertomaan että erosi tyttöystävästään. Olin erikseen painottanut että olen itse jokatapauksessa vähän kuin vapaa sielu joka ei halua asettua aloilleen enkä ole kiinnostunut mistään vakavammasta ja tyttöystävästä kuultuani sanonut että me ollaan sitten ihan vain kavereita. No tuon eron jälkeen jotain pientä säätöä sitten tulikin ja parin viikon jälkeen kundi jo kyseli josko olisin hänen uusi tyttöystävänsä.

Sopersin jotain kieltävää ja karkasin "vessaan" ja soitin paniikkipuhelua yhdelle parhaimmista ystävistäni suomeen. Mikä siinä on niin vaikea käsittää että mä en hyppää suhteeseen ennenkuin olen sen verran aikaa viettänyt ja oleillut että se juttu tuntuu siltä että suhde toimisikin. No, tämän kanssa ei tule toimimaan. Mielipiteet eroaa tietyissa isommissa aiheissa sen verran radikaalisti, eikä tämän äijän paksuun kalloon painu etten minä suostu istumaan suu supussa jos olen eri mieltä ja multa löytyy myös tiukkaa faktaa sen ahdasmielisiä käsityksiä vastaan. Suurin osa tästä ahdasmielisyydestä kun vielä kumpuaa uskonnollisesta taustasta ja vaikka itse en ole millään lailla uskovainen, niin haluan kuitenkin kunnioittaa muiden mahdollista halua siihen uskoonsa. Kiva tyyppi tuo noin niinkuin kaverina on, mutta ei sen kanssa mihinkään parisuhteeseen pysty venymään.

Tässä taitaa sitten olla isoimmat, jotain pienen pieniä pikkusäätöjä ollut ehkä lisäksi mutta ei mitään varsinaisesti isompaa.

Tai no, se maanantainen deitti sujui paremmin kuin hyvin. :) Aika äimistynyt olo tosin, tuon kundin kanssa nimittäin klikkasi niin monella tasolla. Yleisellä tasolla mielenkiinnon kohteet natsasivat. Leffaksi tuli Aaranormal Activity 2 jolle me molemmat naurettiin lähes tulkoon koko elokuvan ajan yrittäen kuitenkin pitää ne naurahdukset matalina niin ettei muut häiriintyisi. Molemmat myös rupesimme nauramaan tismalleen samoissa kohdissa, tismalleen samaan aikaan. Elokuvan jälkeen mentiin vielä parille, tosin deittini oli kokis-linjalla kun oli tosiaan autolla liikenteessä ja päästiin juttelemaan lisää. Kaikki klikkasi täydellisesti yhteen ja treffien jälkeen olen ollutkin pelkkää yhtä hymyä. Yritän nyt kuitenkin pitää itseni rauhallisena, ja edetä ihan normaalisti katsellen että miten oikeasti sujuu. Minä kun en siltikään ole varsinaisesti seurustelevaa tyyppiä ellen saa vähintäänkin pitää virran mukana kulkijan vapauttani sen lisäksi että natsaa ja on kivaa.

Pikaista päivitystä.

Nyt on mennyt anteeksiantamattoman kauan taas aikaa, vaikka on jopa teoriassa ollut mistä kirjoittaa, en vain ole pitänyt näitä tapauksia kuitenkaan niiiiiiin kirjoittamisen arvoisina ettei kaiken muun kiireen keskellä olisi lipsahtahtanut niin helposti mielestä. Mutta nyt on sattunut jotain periskummallista. (Jopa se kun ennestään tuttu hyvännäköinen ja charmikas irlantilainen nuorukainen minun villin ja vapaan luonteen ymmärtäen tarjoutui allekirjoittaneen fuckbuddyksi. Siis että MINÄ voin soittaa jos tekee mieli vähän pitää hauskaa välillä niinkuin no-strings-attached. Tarjottiin siis booty-callia ihan tarjottimella.)

Minä, ronski tyttö joka ei kenenkään miehen perään haikaile ja potkii seurustelusuhdetta intohimoisesti kaipaavat halinallet kauhuissaan kauemmaksi, tsekkasin puhelinta parin minuutin välein koko lauantain ja sunnuntain. Syynä tähän oli about omanikäiseni harvinaisen hyvännäköinen paikallinen. (Ainakin käsitin että olisi ollut paikallinen.) Juteltiin lyhyesti yhdessä kantapaikoistani mistä sitten liityin tähän porukkaan ja painuttiin joraamaan yhteen seksuaalivähemmistöjen paikkaan. Jossain vaiheessa päädyttiin vähän halailemaan ja pussailemaan. Illan päätteeksi annoin numeroni ja lähdettiin erisuuntiin.

Joku tuossa pilkesilmäisessä tatuoidussa pörröpäässä iski sen verran lujaa että tekstiviestiä odotinkin sitten kohtalaisella innolla. Tänään iltapäivänä se sitten tuli. Ja nyt mulla on perkele TREFFIT. Mä en ikinä treffaile. Mä vaan hengailen. Tyyppi tulee kahdeksan aikaan hakemaan KOTI-OVELTA minkä jälkeen sitten katsotaan mihin leffaan eksytään..

Nyt on helvetti jäätynyt ja maailmankirjat sekaisin.

Hitto mä oon löytänyt miehen joka peräti vaikuttaa pitämiskelpoiselta. Irkku-Smurffi on just eikä melkein sitä mikä muhun iskee ja lujaa. Ei mikään liian sliipattu vaan miehen näköinen ja tuntuinen. Pikkuisen karkeahko ja pilkettä silmäkulmassa roppakaupalla.

Irkku-Smurffihan on kanta-asiakas baarissa jossa työskentelen. (Vaikka ei sitä alkomahoolia juokkaan, tulee vaan joskus nauttimaan pubimme laatutarjonnasta mitä ruokaan tulee, nauttii parit kupit kahvia ja juttelee vain ihmisille.) Baaritiskillä työskentelijänä olen myös aika nopsaan tottunut torjuskelemaan asiakkaitten lähestymisyrityksiä ja jos tää olisi tullut perus-siirappisilla iskulauseilla onneaan kokeilemaan niin ei olisi tärpännyt. Sen sijaan tää aloitti ihan kunnon keskustelun, heitti herjaa ja ystävällismielisesti vittuili. Siinä vaiheessa kun Irkku-Smurffin piti lähteä ja tämä sitten ilmoitti että haluaa vielä jatkaa kyseistä keskustelua myöhemmin ja kyseli puhelinnumeroani, niin sen sijaan että olisin antanut perus "no sä tiedät missä mä oon töissä ja mistä mut löytää"-vastaukseni raapustelin hymy suupielessä puhelinnumeroani paperilapulle. Samana iltanahan silloin jo nähtiin ja on treffattu uusiksikkin muutamaan otteeseen. Viimeksi makoiltiin lattiapatjoilla hämärässä huoneessa leffaa katellen ja tuhottiin paketillinen ben&jerrys-jätskiä. Kynttilöitäkin oli. Silti edelleen jatkuu se leikkimielinen vittuilu, me like! ^^

History is repeating itself

En muista miten tarkkaan aikoinaan kirjoitin siitä miten minä ja Irkkupoika tavattiin, joten tähän alkuun kertaan vähäsen. Irkkupoika oli töissä paikallisessa kantapaikassani joka sattuu olemaan Irkkupubi. Niinä parina ekana tapaamisyönä Irkkupoika muunmuassa saattoi kotiin pyörällä ja lainasi myös pyöräänsä jotta pääsisin paremmin kotiin. Pyörää palauttaessani jäin sitten kundin työpaikalle juttelemaan ja hengaamaan. Nyt myös leikitään että Irkkupojan nimi on Petteri, kavereiden kesken Pete. Tämä tausta informaatio mielessä voidaankin sitten jatkaa tarinamme seuraavaan osaan.

Olen nykyään tuossa samaisessa irkkupubissa töissä ja joskus tulee töitten jälkeen lähdettyä ulos erilaisilla kokoonpanoilla. Kerran tuollaisella reissulla törmäsin sitten erääseen "Peteen", oikealta nimeltään "Petteri". Tämän "Peten" olin tavannut joskus ennenkin mutta ihan vaan small-talkin muodossa juteltu. Tällä kertaa istuttiinkin sitten iltaa aamuun asti minkä jälkeen "Pete" saattoi minut kotiin pyörällään. Seuraavalla kerralla kun törmättiin ja lähdettiin ulos niin "Pete" antoi pyöränsä lainaan ja sitä palauttaessani jäin hetkeksi hengailemaan kundin työpaikalle. Katsoin futista ja join parit tuopit. Niin joo "Pete" kun työskentelee eräässä toisessa irkkupubissa ja on myös irlantilainen. Jotain sutinaakin meillä oli parina iltana tässä hiljattain mutta aika kaverimaisesti. "Pete" ei ole vielä päässyt yli eksästään minkä myöntää ihan avoimesti eikä siitä muutenkaan vissiin mitään parisuhdetta kehittyisi.

Ihan kun tässä ei olisi vielä tarpeeksi, eräs oikein mukava ja hyvännäköinen kanta-asiakas, irlantilainen ex-baarimikko "Petteri" (jota tosin kaverit ilmeisesti eivät kutsu Peteksi) ilmestyi eilen taas baaritiskille, jutusteli mukavia, aloitti mielenkiintoisen keskustelun ja lähtiessään kysyi että voidaanko jatkaa aiheesta myöhemmin, hänen kun piti lähteä. Ja vaikken todellakaan kelle tahansa numeroitani levittele niin tälle kyllä herui. Tekstiviestiä pukkasi vajaan tunnin sisään ja päästessäni töistä treffattiin. Käppäiltiin eka ympäriinsä ja sen jälkeen lähdettiin "Petterin" kämpille kahville, päädyttiin makoilemaan kainalokkain musiikkia kuunnellen ja ehkä vähän suudellenkin ja lopulta jäin siihen viereen nukkumaankin. Mitään enempää ei tapahtunut eikä tyyppi edes yrittänyt. Päinvastoin, "Petteri" oli täydellinen herrasmies. Jatkoa ajatellen nimeän tämän "Petterin" Irkku-Smurffiksi, pituutta kun on about saman verran kuin minulla, kitaransoitto luonnistuu vallan mainiosti eikä se laulu-äänikään yhtään huono ollut. Suudelma heitti jalat alta (tai olisi heittänyt ellen olisi ollut jo makuu-asennossa tyypin kainalossa.), ja ahhhhhhh se aksentti. Niin joo, toivottavasti Fenii ei nyt ihan tukehdu kateuteen mutta tämä herrasmies ei muuten myöskään juo. 


LISÄYS: Äsken tuli Irkku-Smurffilta täysin turhake "Hope ur well :)" -tekstiviesti vaikka vasta vähän aikaa sitten kävelin kundin kämpiltä kotiin. Voiko tommoinen saalis olla ihan oikeesti kiinnostunut.

Oh, here it goes again

Heti alkuun pahoittelen tekstin sekavuutta. Se on suorassa yhteydessä allekirjoittaneen hyvin sekavaan pääkoppaan.

Skeittipojan kanssa ei oikein ole mitään. Mitään virallista siis ainakaan ja hyvä niin.

Irkkupojan kanssa ollaan juteltu että miksi meidän juttu meni niin katastrofaaliseen pisteeseen.  Syinä lähinnä väärinkäsitykset, Irkkupojan totaalinen ihastuminen (ehti kuulemma rakastuakkin) ja tähän päälle vielä entisen kaverini asiaan sekaantuminen. Sinä iltana kun Irkkupoika tuli ikkunaani kolkuttamaan oli tuo tyttönen mennyt selittämään että minä kuulemma välttelisin kyseistä poikaa ja oli rohkaissut tätä tekemään kaikkensa että saataisiin asiat selvitettyä samantien. 

Mikä tilanne sitten on tällä hetkellä? Kai meillä jonkin sortin suhde on. Sen on tosin pysyttävä salassa, ei minun vuokseni vaan hänen. Itse en enää tiedä mitä asiasta ajatella, ei minulla varsinaisesti huono omatunto ole, en minä ole missään vaiheessa pyytänyt tai yrittänyt vietellä ja Irkkupoika on vastuussa omista teoistaan. Itse olen vapaa säätämään kenen tahansa kanssa. Enkä minä hänen kanssaan ole huvikseni tai pönkittääkseni egoani. Minulla itseasiassa on ainakin jonkinlaisia tunteita kyseistä miekkosta kohtaan. Ei mitään valtavaa, en suostu päästämään tunteita aivan valloilleen koska Irkkupoika on edelleenkin lähdössä eikä meillä ole minkään sortin tulevaisuutta, mutta silti jotain meidän välillä vain on edelleenkin. Toisenlaisissa olosuhteissa meistä olisi voinutkin tulla jotain. Niin kun ei kuitenkaan vain ole niin nyt on muka otettava kaikki irti näistä viimeisistä tilaisuuksista.

Ikävä minulle tulee jokatapauksessa, tulisi vaikka oltaisiin puhtaasti kavereita. Itseasioissa oli jo ikävä silloin kun ei vähään aikaan missään yhteyksissä oltu. Ja eniten ikävöin niitä viattomimpia juttua, yhdessä ajanviettoa, läpän heittoa. Pienellä kaveriporukallamme heilumista jne.

Viime yö vietettiin taas yhdessä. Katseltiin kainalokkain sängyllä elokuvaa ja harrastettiin me siinä välissä seksiäkin. Se olikin ihan yhtä kiihkeää ja upeaa kuin aina ennenkin. Nukahdettiin toisiimme kietoutuneina ja siitä oli aamulla hyvä herätä. Ei tämän näin kuulu mennä.

Fiksuinta olisi yrittää lopettaa koko touhu, mutta se tarkottaisi välien jäädyttämistä. Me kun ei selkeästikkään pystytä pitämään näppejämme toisistamme erossa jos ollaan toistemme kanssa tekemisissä. Se onnistuisi kyllä, mutta kun minä en halua. Mieluummin nautin niistä viimesistä hetkistä. Ellen sitten tutustu johonkin toiseen joka veisi jalat oikein kunnolla taas alta. 

Morkkis

Lähdin kaverin kanssa tänään elokuviin.

Leffan jälkeen lähdettiin kantapaikkaan.

Irkkupoika oli töissä.


Irkkupoika pääsi töistä ja liittyi seuraan.

Irkkupojalla menojalka vipatti, kaveri lähti kotiinsa joten seurasin Irkkupoikaa tämän pyynnöstä.

Löydän itseni underground-reiveistä Irkkupojan kainalosta, kielet toistemme kurkuissa. (Irkkupojan aloitteesta, mutta silti.)

Nyt nukkumaan. Tarkempi rapotti myöhemmin.

Seksuaalisesti turhautunut.

Skeittipoika tuli torstai-iltana ja jäi yöksi. Lämppäsi kiihkeästi mutta jätti sitten kesken. Muutaman uudelleen yrityksen jälkeen huokaisin syvään ja käänsin kylkeä.

Perjantaina lähdin kouluun, tulin hypärillä käymään kämpillä jossa tuo skeittari edelleen pyöri ja väsäili kaveriporukkamme yhteistä projektia erään vuosiasteellani olevan Peikon kanssa. Illalla oltiin porukalla yksissä pippaloissa joista skeittari sitten halusi lähteä luokseni jo joskus puolenyön aikaan. Olin itse hivenen haluton, mutta lähdettiin sitten kuitenkin. Elättelin toiveita että ehkä tänä iltana lopulta tärppää. Keskustaan päästyämme reitti kotiin kulki kantapaikkani ohi ja koska siellä oli kyseisestä paikasta entuudestaan tuttu bändi soittamassa haluin poiketa sisään parille. Paikalla oli myös pari koulukaveria. Juttelin iloisesti kavereille, baarin takana työskentelevälle Apinalle ja bändin pojille. Sitten viereisen raflan kautta kohti kotia päin. Kiihkeää lämppäämistä lukuunottamatta mitään ei tapahtunut taaskaan.

Lauantaina alkoi olla jo pikkuisen ärsyyntynyt olo turhautumisesta johtuen. Vaikea nukkua kun haluaa niin kovasti mutta siihen yhdenhengen sänkyyn survoutuneena on vähän paha ruveta kaivelemaan vibraa yöpöydän laatikosta jotta hoitaisi homman sitten itse. Skeitaria laiskotti eikä se saanut aikaiseksi lähteä himaansa, kiusasi pitkin päivää ja yöllä sängyssä vieläkin intensiivisemmin, mutta ei taaskaan mitään.

Jumalauta jos ei halua niin olisi sitten edes härnäämättä.

Päivitystä taasen.

*krhm* Mitenniin päivittely unohtunut taas? 

Mitäs uutta minulle sitten kuuluukaan? Kävin hiihtolomaviikolla suomessa järkkäilemässä asunnonmyyntiä. Oli ihan liikaa lunta ja ihan liian kylmä. Visiittini aikana sattui olemaan serkkuni synttärit ja oli totisesti eksoottista tarpoa lumimyrskyssä baarista baariin. Herra X oli myös pippaloissa mukana ja aiheutti draamaa vetämällä mustasukkasuus kohtauksen joka kerta kun serkkutyttö kutsui miehiä pöytäämme. Paljoa ei helpottanut vakuutteluni siitä ettei minulla ole mitään tarvetta pokailla mitään miehiä kun minulla on jo vähän niin kuin yksi odottamassa täällä. Jouduin tietysti myös asumaan X:n kanssa saman katon alla koko viikon. (Asunto kun on minun, X oli siinä vuokralla ja annoin lisäaikaa asunnosta poistumiseen kun ei meinannut löytää paikkaa itselleen.) Eli lähes päivittäistä itkemistä siitä kuinka hän on muuttunut ja kyselyä miksen muka voi ottaa häntä takaisin. Samalla jätkän käytös suorastaan huusi kuinka mikään ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Vieläkään ei olla puhuttu sen ranskalaisen skeittaripojan kanssa siitä missä oikeasti mennään, joskin yhteiset kaverit ainakin ovat siinä uskossa että seurustellaan. Itse en kuitenkaan tätä osaa ainakaan oikeaksi seurusteluksi mieltää vaikka vietetään yhdessa monta päivää viikosta ja yleensä tuo tyyppi jää yöksikkin, eikä tapailla ketään muitakaan. 

Syykin tähän on itselleni selvä, seksuaalinen kanssakäyminen on tuon kanssa jäänyt lähes olemattomiin. Tähän syynä tosin voi olla se että ekalla kerralla homma ei lähtenyt ihan kunnolla käyntiin ja tämähän voi olla aikamoinen kolaus pojan itsetunnolle, sen jälkeen joka kerta kun olen aloitteen tehnyt niin tuloksena on ollut vaivautunutta säheltämistä. Olenkin siis päättänyt antaa asioitten nyt edetä ihan omalla painollaan painostamatta mitenkään. Kemiaa kuitenkin välillämme on ihan reippaasti ja edelleen suudellessa menee jalat veteläksi, vatsanpohjasta kouraisee ja sukat pyörii jaloissa. Ja onhan se toisaalta hyväkin ottaa vähän hitaammin välillä. (Mutta rajansa kaikella!) 

Seksittömästä elämästäni johtuen olen myös toisinaan huomannut Irkku-poikaan törmätessäni kaipaavani häntä. Tosin pelkästään silloin kun satutaan törmäämään ja huomaan ettei irkku-poika meinaa saada silmiään minusta irti. Ja kaipaus on ainoastaan fyysistä, mitään sen kummoisempia sydämentykytyksiä hän ei minussa enää aiheuta. Ja hänenkin kannattaisi lopettaa se kaihoisasti perään katselu. Nuo kaihoisat katseet ei sitten ole mitään allekirjoittaneen itsekeskeistä harhakuvitelmaa, hän ihan myönsi asian minulle suoraan kun olin kantapaikassani ja hän liittyi seuraani päästyään töistä kun oma seurueeni oli jo häippäissyt. Hän oli myös selvinpäin. Ja asiansa hän paukautti sen jälkeen kun olin onnitellut tätä kihlautumisensa johdosta ja kertonut olevani vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. (Ja tarkoitinkin sitä.)
Ja kyllä, hän on kihloissa. Kyseinen kihlattu on kolmekymppinen taideopettaja joka vielä viime vuonna opetti nykyisessä koulussani. Nyt hän opettaa viereisessä koulurakennuksessa. AWKWARD! Etenkin kun kyseinen nainen on ilmeisesti mustasukkainen minusta. Ja pakko myöntää että aika nopeaa toimintaa kieltämättä. Käsittääkseni ovat tunteneet toisensa vasta 2-3kk mutta ilmeisesti ovat ihan tosissaan. Tämä nainen kun on myös lähdössä nyt tuon Irkku-pojan mukana sinne aasiaan asumaan. Toisaalta, joskus sitä vain tietää. Esimerkiksi äitini kihlautui nykyisen kumppaninsa kanssa parin kuukauden seurustelun jälkeen ja ovat olleet nyt melkein 10vuotta yhdessä. Mutta sitten taas Irkku-pojan käytös tuo ensimmäisenä mieleen laastari-suhteen. Toivon kuitenkin että siitä ei nyt ole kysymys.

Tajusimpas muuten Feniin kirjoitusta smurffeista lukiessani (Kuinka iskeä smurffi Osa 1.) että minullakin oma smurffini. Eli aikaisemmissa merkinnöissäni mainittu Peukaloinen. About minun pituiseni ja itsevarma ehkä jopa hivenenkin röyhkeällä tavalla. On kuitenkin mitä ystävällisempiä miehiä ja on pelastanut minunkin nahkani pariin otteeseen. Taannoisella suomen visiitilläni hengailin tämänkin kanssa kun lähdettiin baarikierrokselle. Törmättiin myös kesällä mainitsemaani Habaan (kerroin joskus katastrofaalisesta baarikierroksesta Herra X:n kanssa heti eromme jälkeen ja tämän vetämistä mustasukkasuus draamoista kun törmäsin tuttuihin komeisiin kaksilahkeisisiin). Haban hiusmäärä oli kasvanut siilistä pieneen pörröön ja tämä teki kundista vain entistä paremman näköisen. (Kundiporukassa baareilu on muuten parasta silloin kun haluaa vaan ottaa kavereitten kanssa rennosti ilman että siihen tulee kukaan mitään yrittämään. Harva nimittäin tulee yrittämään tyttöjä seurueesta jossa on vaikkapa vain yksi mies, saati sitten että olet ainoana tyttönä.) Smurffi-Peukaloista näen seuraavan kerran ensi kuussa kun tämä tulee käymään. Peukaloisella meni suhde poikki avovaimon kanssa ja kun työpaikalta lopetettiin kokonaan yövuorokin niin hänelle näytettiin ovea. Nyt se odottaa lopputiliä että se voi ottaa menolipun tänne. Paluulipun ostaa kuulemma vasta sitten kun huvittaa lähteä kotiin. Saa nähdä mitä tästäkin tulee. 

What is your type of guy?

Kysymys jota olen aina vihannut. Tai en nyt vihannut, viha on turhan vahva sana mutta inhonnut. Kun ei minulla ole mitään tyyppiä.

On ollut perus surffarin näköistä hemmoa, on ollut muusikkoa (ueampi kappale itseasiassa), on ollut pelaajaa (enkä puhu nyt niistä ihmisillä pelaavista playereistä, enkä edes joukkuelajeja harrastavasta urheilijasta vaan ihan perus nörteistä). On niitä urheilijoitakin tosin ollut ja olen minä erehtynyt lähtemään mukaan semmoisen pleijerinkin mukaan joka panee kaikkea mikä liikkuu. Ensivaikutelma oli kylläkin jotain aivan muuta.

Pitkät miehet on kivoja, mutta kun itsellänikin ainakin suomalaisnaiseksi tuota pituutta on ihan hyvin (päälle 170cm) on niitä minuun verraten lyhyempiäkin miehiä. Itseasiassa eräs about minun pituiseni basisti jonka kanssa minulla joskus oli "friends with benefits"-tyylinen suhde on painunut hyvinkin lähtemättömästi mieleeni. Muusikoittenkin joukossa on eroja räppäristä rokkariin.On ollut pitkää, lyhyttä, vaaleeta, tummaa, supertimmiä ja lihaksikasta, ruipeloa, laihaa ja sopusuhtaisen pehmeää ja kaikkea tuolta väliltäkin vielä.

On ollut työtöntä, opiskelijaa, peruspäiväduunaria ja baarityöntekijää. On korkealle kouluttautuneita ja Herra X:hän ei ollut käynyt kuin peruskoulun loppuun silloin kun seurustelemaan ruvettiin. Monen monta keskeytettyä amista oli kyllä takana ja nyt sillä on varastomiehen paperit. 


Jokaisen kanssa minulla on ollut jotain yhteistä. Esimerkiksi samankaltainen musiikki/leffamaku. Samanlaiset mielipiteet ja ajatukset, samanlainen huumorintaju tai samanlainen ruokamaku. Yleensä samanlainen asennoituminen päihteisiin ja tupakointiin, tosin osa ollut sellaisiakin jotka käyttäneet/käyttävät muutakin kuin minä. Ja osa on sitten ottanut eron jälkeen kiinni. Esim Peukaloinen oli kiltti matikkaluokkalainen joka kylläkin silloin tällöin muutaman oluen otti mutta tupakkaan ei koskenut pitkällä tikullakaan. Nykyään kyllä palaa rööki ja vähän jokin muukin.

Yksi yhteinen piirre näillä kaikilla kuitenkin on ollut. Pilkettä silmäkulmassa ja yksikään ei ollut turhan tosikko. Ja jokainen näistä on jostain syystä mieltynyt  minuun niitten vaaleiden prinsessojen sijasta. Minulla siis ei ole mitään kriteeri listaa enkä etsi miehiä mistään tietystä ala-lajista (esim. muusikot, urheilijat, tietyn alan opiskelijat, hopparit, rokkarit, hevarit tms.). Minuun iskee omalaatuisuus, jokaisella oli jokin tietty piirre joka teki heitä erityisiä vaikka muutoin jotkut saattoivat vaikuttaa taviksilta, jopa hivenen harmailta. Minuun iskee aitous ja jos paremmin haluan tutustua niin jokin yhdistävä tekijä minuun pitäisi olla. Ei tarvitse ajatella just samalla tavalla kunhan edes ymmärretään toisiamme. 

Eli siis samat ominaisuuksilla joilla pääsee kaveriksi yleensä pääsee mahdollisesti joksikkin muuksikkin. Kunhan löytyy sitä kemiaa jonka syntymistä ei pysty selittämään tai yksiselitteisesti määrittelemään että miksi joku tietty sytyttää. Tietysti ulkonäöllisestikkin pitää miellyttää mutta se tärkein taitaa olla tosiaan se pilke silmäkulmassa ja kujeileva virne naamalla.