ollakko vai eikö olla?

Ensiksi pahoittelen taas kauan jatkunutta hiljaiseloani. Kotona ei vieläkään toimi netti joten en ole päässyt päivittelemään. Sitten toivottelen hyvää juhannusta ainakin sille yhdelle lukijalleni. :D
 

Minun ja X:n kuviot ovat menneet harvinaisen monimutkaisiksi. Käytännössä käyttäydytään kuin seurusteleva pari. X:n kanssa on hyvä olla ja asiat sujuu yhtä hyvin kuin suhteen ollessa parhaimmillaan. Mutta me ei kuitenkaan seurustella. Jotenkin en vain vielä ole ihan valmis siihen, en ole valmis luottamaan. En halua seurustella ja pelätä samalla koko ajan että kohta taas sattuu. Mutta tarvitseeko minun tätä edes sen tarkemmin pohtia? Asiat sujuvat hyvin näinkin. Jos antaisin asioiden vain edetä omalla painollaan, niinhän sitä on tähänkin pisteeseen tultu. Tilannetta vain hankaloittaa se, että saan luultavasti opiskelupaikan ulkomailta. Tämä tarkoittaisi sitä, että olisin poissa vähintään kaksi vuotta. Toki lomilla pääsen Suomeen käymään ja X pääsee myös luokseni käymään. Ikävä tulee kuitenkin olemaan aivan järkyttävä. Miksi tämän pitää olla näin helvetin vaikeata??