Kysymys jota olen aina vihannut. Tai en nyt vihannut, viha on turhan vahva sana mutta inhonnut. Kun ei minulla ole mitään tyyppiä.
On ollut perus surffarin näköistä hemmoa, on ollut muusikkoa (ueampi kappale itseasiassa), on ollut pelaajaa (enkä puhu nyt niistä ihmisillä pelaavista playereistä, enkä edes joukkuelajeja harrastavasta urheilijasta vaan ihan perus nörteistä). On niitä urheilijoitakin tosin ollut ja olen minä erehtynyt lähtemään mukaan semmoisen pleijerinkin mukaan joka panee kaikkea mikä liikkuu. Ensivaikutelma oli kylläkin jotain aivan muuta.
Pitkät miehet on kivoja, mutta kun itsellänikin ainakin suomalaisnaiseksi tuota pituutta on ihan hyvin (päälle 170cm) on niitä minuun verraten lyhyempiäkin miehiä. Itseasiassa eräs about minun pituiseni basisti jonka kanssa minulla joskus oli "friends with benefits"-tyylinen suhde on painunut hyvinkin lähtemättömästi mieleeni. Muusikoittenkin joukossa on eroja räppäristä rokkariin.On ollut pitkää, lyhyttä, vaaleeta, tummaa, supertimmiä ja lihaksikasta, ruipeloa, laihaa ja sopusuhtaisen pehmeää ja kaikkea tuolta väliltäkin vielä.
On ollut työtöntä, opiskelijaa, peruspäiväduunaria ja baarityöntekijää. On korkealle kouluttautuneita ja Herra X:hän ei ollut käynyt kuin peruskoulun loppuun silloin kun seurustelemaan ruvettiin. Monen monta keskeytettyä amista oli kyllä takana ja nyt sillä on varastomiehen paperit.
Jokaisen kanssa minulla on ollut jotain yhteistä. Esimerkiksi samankaltainen musiikki/leffamaku. Samanlaiset mielipiteet ja ajatukset, samanlainen huumorintaju tai samanlainen ruokamaku. Yleensä samanlainen asennoituminen päihteisiin ja tupakointiin, tosin osa ollut sellaisiakin jotka käyttäneet/käyttävät muutakin kuin minä. Ja osa on sitten ottanut eron jälkeen kiinni. Esim Peukaloinen oli kiltti matikkaluokkalainen joka kylläkin silloin tällöin muutaman oluen otti mutta tupakkaan ei koskenut pitkällä tikullakaan. Nykyään kyllä palaa rööki ja vähän jokin muukin.
Yksi yhteinen piirre näillä kaikilla kuitenkin on ollut. Pilkettä silmäkulmassa ja yksikään ei ollut turhan tosikko. Ja jokainen näistä on jostain syystä mieltynyt minuun niitten vaaleiden prinsessojen sijasta. Minulla siis ei ole mitään kriteeri listaa enkä etsi miehiä mistään tietystä ala-lajista (esim. muusikot, urheilijat, tietyn alan opiskelijat, hopparit, rokkarit, hevarit tms.). Minuun iskee omalaatuisuus, jokaisella oli jokin tietty piirre joka teki heitä erityisiä vaikka muutoin jotkut saattoivat vaikuttaa taviksilta, jopa hivenen harmailta. Minuun iskee aitous ja jos paremmin haluan tutustua niin jokin yhdistävä tekijä minuun pitäisi olla. Ei tarvitse ajatella just samalla tavalla kunhan edes ymmärretään toisiamme.
Eli siis samat ominaisuuksilla joilla pääsee kaveriksi yleensä pääsee mahdollisesti joksikkin muuksikkin. Kunhan löytyy sitä kemiaa jonka syntymistä ei pysty selittämään tai yksiselitteisesti määrittelemään että miksi joku tietty sytyttää. Tietysti ulkonäöllisestikkin pitää miellyttää mutta se tärkein taitaa olla tosiaan se pilke silmäkulmassa ja kujeileva virne naamalla.
OSOITTEENMUUTOS
11 vuotta sitten
Tekstit
