Morkkis

Lähdin kaverin kanssa tänään elokuviin.

Leffan jälkeen lähdettiin kantapaikkaan.

Irkkupoika oli töissä.


Irkkupoika pääsi töistä ja liittyi seuraan.

Irkkupojalla menojalka vipatti, kaveri lähti kotiinsa joten seurasin Irkkupoikaa tämän pyynnöstä.

Löydän itseni underground-reiveistä Irkkupojan kainalosta, kielet toistemme kurkuissa. (Irkkupojan aloitteesta, mutta silti.)

Nyt nukkumaan. Tarkempi rapotti myöhemmin.

Seksuaalisesti turhautunut.

Skeittipoika tuli torstai-iltana ja jäi yöksi. Lämppäsi kiihkeästi mutta jätti sitten kesken. Muutaman uudelleen yrityksen jälkeen huokaisin syvään ja käänsin kylkeä.

Perjantaina lähdin kouluun, tulin hypärillä käymään kämpillä jossa tuo skeittari edelleen pyöri ja väsäili kaveriporukkamme yhteistä projektia erään vuosiasteellani olevan Peikon kanssa. Illalla oltiin porukalla yksissä pippaloissa joista skeittari sitten halusi lähteä luokseni jo joskus puolenyön aikaan. Olin itse hivenen haluton, mutta lähdettiin sitten kuitenkin. Elättelin toiveita että ehkä tänä iltana lopulta tärppää. Keskustaan päästyämme reitti kotiin kulki kantapaikkani ohi ja koska siellä oli kyseisestä paikasta entuudestaan tuttu bändi soittamassa haluin poiketa sisään parille. Paikalla oli myös pari koulukaveria. Juttelin iloisesti kavereille, baarin takana työskentelevälle Apinalle ja bändin pojille. Sitten viereisen raflan kautta kohti kotia päin. Kiihkeää lämppäämistä lukuunottamatta mitään ei tapahtunut taaskaan.

Lauantaina alkoi olla jo pikkuisen ärsyyntynyt olo turhautumisesta johtuen. Vaikea nukkua kun haluaa niin kovasti mutta siihen yhdenhengen sänkyyn survoutuneena on vähän paha ruveta kaivelemaan vibraa yöpöydän laatikosta jotta hoitaisi homman sitten itse. Skeitaria laiskotti eikä se saanut aikaiseksi lähteä himaansa, kiusasi pitkin päivää ja yöllä sängyssä vieläkin intensiivisemmin, mutta ei taaskaan mitään.

Jumalauta jos ei halua niin olisi sitten edes härnäämättä.

Päivitystä taasen.

*krhm* Mitenniin päivittely unohtunut taas? 

Mitäs uutta minulle sitten kuuluukaan? Kävin hiihtolomaviikolla suomessa järkkäilemässä asunnonmyyntiä. Oli ihan liikaa lunta ja ihan liian kylmä. Visiittini aikana sattui olemaan serkkuni synttärit ja oli totisesti eksoottista tarpoa lumimyrskyssä baarista baariin. Herra X oli myös pippaloissa mukana ja aiheutti draamaa vetämällä mustasukkasuus kohtauksen joka kerta kun serkkutyttö kutsui miehiä pöytäämme. Paljoa ei helpottanut vakuutteluni siitä ettei minulla ole mitään tarvetta pokailla mitään miehiä kun minulla on jo vähän niin kuin yksi odottamassa täällä. Jouduin tietysti myös asumaan X:n kanssa saman katon alla koko viikon. (Asunto kun on minun, X oli siinä vuokralla ja annoin lisäaikaa asunnosta poistumiseen kun ei meinannut löytää paikkaa itselleen.) Eli lähes päivittäistä itkemistä siitä kuinka hän on muuttunut ja kyselyä miksen muka voi ottaa häntä takaisin. Samalla jätkän käytös suorastaan huusi kuinka mikään ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Vieläkään ei olla puhuttu sen ranskalaisen skeittaripojan kanssa siitä missä oikeasti mennään, joskin yhteiset kaverit ainakin ovat siinä uskossa että seurustellaan. Itse en kuitenkaan tätä osaa ainakaan oikeaksi seurusteluksi mieltää vaikka vietetään yhdessa monta päivää viikosta ja yleensä tuo tyyppi jää yöksikkin, eikä tapailla ketään muitakaan. 

Syykin tähän on itselleni selvä, seksuaalinen kanssakäyminen on tuon kanssa jäänyt lähes olemattomiin. Tähän syynä tosin voi olla se että ekalla kerralla homma ei lähtenyt ihan kunnolla käyntiin ja tämähän voi olla aikamoinen kolaus pojan itsetunnolle, sen jälkeen joka kerta kun olen aloitteen tehnyt niin tuloksena on ollut vaivautunutta säheltämistä. Olenkin siis päättänyt antaa asioitten nyt edetä ihan omalla painollaan painostamatta mitenkään. Kemiaa kuitenkin välillämme on ihan reippaasti ja edelleen suudellessa menee jalat veteläksi, vatsanpohjasta kouraisee ja sukat pyörii jaloissa. Ja onhan se toisaalta hyväkin ottaa vähän hitaammin välillä. (Mutta rajansa kaikella!) 

Seksittömästä elämästäni johtuen olen myös toisinaan huomannut Irkku-poikaan törmätessäni kaipaavani häntä. Tosin pelkästään silloin kun satutaan törmäämään ja huomaan ettei irkku-poika meinaa saada silmiään minusta irti. Ja kaipaus on ainoastaan fyysistä, mitään sen kummoisempia sydämentykytyksiä hän ei minussa enää aiheuta. Ja hänenkin kannattaisi lopettaa se kaihoisasti perään katselu. Nuo kaihoisat katseet ei sitten ole mitään allekirjoittaneen itsekeskeistä harhakuvitelmaa, hän ihan myönsi asian minulle suoraan kun olin kantapaikassani ja hän liittyi seuraani päästyään töistä kun oma seurueeni oli jo häippäissyt. Hän oli myös selvinpäin. Ja asiansa hän paukautti sen jälkeen kun olin onnitellut tätä kihlautumisensa johdosta ja kertonut olevani vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. (Ja tarkoitinkin sitä.)
Ja kyllä, hän on kihloissa. Kyseinen kihlattu on kolmekymppinen taideopettaja joka vielä viime vuonna opetti nykyisessä koulussani. Nyt hän opettaa viereisessä koulurakennuksessa. AWKWARD! Etenkin kun kyseinen nainen on ilmeisesti mustasukkainen minusta. Ja pakko myöntää että aika nopeaa toimintaa kieltämättä. Käsittääkseni ovat tunteneet toisensa vasta 2-3kk mutta ilmeisesti ovat ihan tosissaan. Tämä nainen kun on myös lähdössä nyt tuon Irkku-pojan mukana sinne aasiaan asumaan. Toisaalta, joskus sitä vain tietää. Esimerkiksi äitini kihlautui nykyisen kumppaninsa kanssa parin kuukauden seurustelun jälkeen ja ovat olleet nyt melkein 10vuotta yhdessä. Mutta sitten taas Irkku-pojan käytös tuo ensimmäisenä mieleen laastari-suhteen. Toivon kuitenkin että siitä ei nyt ole kysymys.

Tajusimpas muuten Feniin kirjoitusta smurffeista lukiessani (Kuinka iskeä smurffi Osa 1.) että minullakin oma smurffini. Eli aikaisemmissa merkinnöissäni mainittu Peukaloinen. About minun pituiseni ja itsevarma ehkä jopa hivenenkin röyhkeällä tavalla. On kuitenkin mitä ystävällisempiä miehiä ja on pelastanut minunkin nahkani pariin otteeseen. Taannoisella suomen visiitilläni hengailin tämänkin kanssa kun lähdettiin baarikierrokselle. Törmättiin myös kesällä mainitsemaani Habaan (kerroin joskus katastrofaalisesta baarikierroksesta Herra X:n kanssa heti eromme jälkeen ja tämän vetämistä mustasukkasuus draamoista kun törmäsin tuttuihin komeisiin kaksilahkeisisiin). Haban hiusmäärä oli kasvanut siilistä pieneen pörröön ja tämä teki kundista vain entistä paremman näköisen. (Kundiporukassa baareilu on muuten parasta silloin kun haluaa vaan ottaa kavereitten kanssa rennosti ilman että siihen tulee kukaan mitään yrittämään. Harva nimittäin tulee yrittämään tyttöjä seurueesta jossa on vaikkapa vain yksi mies, saati sitten että olet ainoana tyttönä.) Smurffi-Peukaloista näen seuraavan kerran ensi kuussa kun tämä tulee käymään. Peukaloisella meni suhde poikki avovaimon kanssa ja kun työpaikalta lopetettiin kokonaan yövuorokin niin hänelle näytettiin ovea. Nyt se odottaa lopputiliä että se voi ottaa menolipun tänne. Paluulipun ostaa kuulemma vasta sitten kun huvittaa lähteä kotiin. Saa nähdä mitä tästäkin tulee.