Parisuhdestatus:

In a relationship.

maanantai 28. joulukuuta 2009

That's when you know you've found somebody really special, you can just shut the fuck up for a minute and comfortably enjoy the silence.

Pakko se kai on myöntää vaikken tykkää hehkuttaa, varsinkaan kun korviani myöten ihastuminen ei tosiaankaan ole tapaistani. Varsinkaan jos olen lyhyen ajan sisällä päässyt ensin eroon pitkäaikaisesta paskasta suhteesta (ikuisuusprojekti siitä mitä Herra X:n kanssa tosiaan tapahtui on edelleen vaiheessa) ja sen jälkeen upealta vaikuttavalta mutta aivan liian omistavaiseksi ja riippuvaiseksi paljastuneesta irlantilais-uroksesta. Mutta totta se on. Tämä tyttö on niin tykästynyt kun vain voi olla.


Näin paljon ei ole ollut perhosia vatsassa sitten Herra X:n kanssa koettujen alkuaikojen. Ikinä ennen en ole miettinyt näin paljon että missä tässä oikeasti mennään ja ikinä ennen ei ole ujostuttanut ottaa asiaa puheeksi. Ja toisaalta en edes halua asiasta kysyä, antaa asioitten mennä vain omalla painollaan.

Sydämentykytysteni aiheuttaja ja ihastukseni kohde on itseäni tosiaan jokusen kuukauden vanhempi ranskasta kotoisin oleva skeittari. Pitkä, tumma ja mahdottoman söötti pipopäinen pörrötukka jolla on aina pilkettä silmäkulmassa. What's not to like? Tutustuin häneen yhden yhteisen kaverimme bileissä ja juteltiin siellä jonkin verran kun sattui saapumaan paikalle parin koulukaverini kanssa (Myöskin supermukavia skeittareita). Seuraavana päivänä facebookissa odotti kaveripyyntö kyseiseltä tyypiltä. Aloitettin jonkinsortin huulenheitto facebookissa ja vaihdettiin siitä sitten nopsasti meseen. Oltiin monessa mielessä aivan järkyttävän samankaltaisia ihmisiä ja jotenkin sitä juttua riitti tuntitolkulla päivittäin. Ihan kavereina kuitenkin siis juteltiin ja toisiimme tutustuttiin.

Yhtenä viikonloppuna hengailtiin sitten enemmänkin, isommalla porukalla perjantaina ja lauantaina ja sunnuntaina ihan kahdestaan. Lauantai-iltana lähdettiin hetken mielijohteesta elokuviin yönäytökseen kun molemmilla oli tylsää. Leffan jälkeen mun kantapaikkaan parille (jossa törmäsin irkkupoikaan ja tuttu poke loi merkitseviä silmäyksiä seuralaiseeni) ja jatkettiin sitten siitä minun luo koska junat eivät enää kulkeneet. Edelleenkin siis ihan kaverina. Jatkettiin hengailua ja kaivettiin jääkaapista parit bisset. Aamuyöstä torkahdin pariksi tunniksi minkä jälkeen lähdin käymään mutsini apuna tallilla ja kehoitin vierastani jäämään lepäämään kämpille. Takaisin tullessani tyyppi sitten heräsi ja jatkettiin kämpillä istumista, kumpaakin laiskotti eikä jaksanut lähteä mihinkään. Istuttiin vaan makkarissani musiikkia kuunnellen välillä jutellen ja välillä vain hiljaa istuen.  Eikä siis kyseessä ollut mikään "uncomfortable silence", ei vain ollut tarvetta täyttää jokaista hetkeä paskaa jauhamalla vain pystyi vain nauttimaan  yhdessä siitä hetkestä. Pian kello lähestyi pojan viimeisen junan lähtöaikaa ja koska poika selkeästi tuntui haluttomalta tekemään lähtöä kerroin ettei minulla olisi mitään sitä vastaan vaikka hän jäisi vielä yhdeksi yöksi ja lähtisi sitten aamulla samalla kun itsekkin lähtisin koululle päin.
Siinä sänkyyn kömpiessämme sitten tunnelma olikin yhtäkkiä jännittynyt, sitten helpotti, rentouduttiin ja jatkettiin höpöttelyä ja naureskelua. Jotain taisin muistaakseni kiusoitella ja yhtäkkiä tutustuivatkin meidän huulet toisiinsa. Mitään sen kummempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Jossain vaiheessa nukahdin lämpöiseen kainaloon ja aamulla herätessä fiilis oli mitä upein. 

Tilannetta tosin vaikeutti se että eräs kaverini oli ollut aiemmin ihastunut poikaan ja vaikka olikin siirtynyt ihan uuteen ihastuksenkohteeseen suhtautui edelleen hyvinkin omistavaisesti tähän poikaan, mutta se on sen verran pitkä stoori että palaan siihen myöhemmin.

En muuten millään keksi tälle pojalle sopivaa lempinimeä :s

Selevä, nytten pohtimaan josko jäisi sisälle lämpimään vai josko menisi moikkaamaan kantapaikkaan tuttuja. Minua kun ei ole siellä näkynyt nyt vähään aikaan ja siitä on tullut jo kommenttia. Ei siellä kovin kummoista menoa tänään varmaan ole kun on arki-ilta ja kaikkea mutta baaritiskillä on ihan kiva roikkua ja jutella baarimikkojen kanssa.. Kuka ikinä siellä tänään sitten onkaan töissä. Tosin tässäkin on vaaransa. Mikäli työvuorossa on irkkupoika tunnelma saattaa olla hivenen vaivautunut vaikka kaikki asiat ollaankin selvitetty ja ihan kavereita ollaan. Sitten taas jos töissä on Apina on vaarana että päädyn pilkun jälkeen tämän kämpille istumaan ja jatkamaan iltaa niin kuin monta kertaa ennenkin. On se vaikeaa.

lauantai 26. joulukuuta 2009

Ch-ch-ch-ch-Changes

ANTEEKSI taas pitkän pitkä tauko. On ollut kouluhommia ihan liikaa ja sitten vielä ihmissuhdedraamaa.

Apinan kanssa päästiin yksi yö suuteluasteelle, mitään kummempaa ei sitten ole tapahtunut ja otin itsekkin siitä sitten takapakkia.

Irkupojan kanssa pistin pelin poikki. Ei pitänyt olla mitään vakavaa, mutta poika halusi "keskustella vakavasti" joka kerta jos minulla sattui olemaan kiireisempää enkä ehtinyt nähdä yhtä usein. Irkkupoika myös kiipesi ikkunaani koputtamaan 4-5 aikaan aamulla kun kuvitteli minun välttelevän häntä. Mesottuaan ensin melkein tunnin alhaalla. Se taisi olla se viimeinen niitti. 

Olin varta vasten sanonut että ei tule varsinkaan yöllä huutelemaan kämpän eteen ja tuona kyseisenä yönä sovittiin että soittaa kun pääsee töistä ja JOS olen hereillä niin tulee mahdollisesti käymään. Olin kuitenkin järkyttävän väsynyt ja nukahdin niin sikeään uneen etten herännyt puhelimeen joka oli kyllä äänellisellä, en herännyt ikkunaan sateleviin kiviin, en alaoven rynkyttämiseen tai siihen että nimeäni huudeltiin alhaalla. Sikeästä unestani havahduin sitten siihen että joku tosiaan jyskyttää keittiön ikkunaa. Ja kenenkäänhän ei pitäisi ylettää tänne. Irkkupojan onneksi lähdin sitten kummiskin tutkimaan että mitä helvettiä tapahtuu sen sijaan että olisin pelosta jäykkänä soittanut poliisit paikalle. Kundi oli "lainannut" ikkunakorjauspalvelun auton kautolla olleita tikkaita ja roikkui siinä minun ikkunallani, enkä tosiaankaan ilahtunut. Hoyden ei nimittäin ole maailman ihmisystävällisin olento vasta herättyään. Keskustelu meni jotakuinkin näin:

Hoyden: *kiskaisee ikkunan auki* "what the FUCK are you doing here??"
Irkkupoika: *roikkuu ikkunalla sateesta litimärkänä* "I came to talk to you.. Umm can I come in?"
Hoyden: "NO! Fuck off!" *läimäyttää ikkunan kiinni ja marssii taakseen vilkaisematta takaisin makkariin*

Okei, olinhan minä ehkä vähän tyly, myönnetään. Mutta jälkikäteen kun seuraavana päivänä tuota episodia purkaessamme Irkkupoika oli sitä mieltä että tuo oli lähinnä romanttista, ja että tarina Romeosta ja Juliasta olisi päättynyt ihan eri tavalla jos Julia olisi kohdellut Romeota samalla tavalla. Ilmeisesti minun siis olisi kuulunut ilahtua ja olla sulaa vahaa kyseisen miekkosen käsissä. Mutta nyt käsi ylös ihmiset, kuinka moni olisi todella ollut suopealla tuulella herätessään pitkän, raskaan päivän jälkeen aamuyöstä siihen että joku jyskyttää kerrostaloasuntosi ikkunaa? Ja sitten se joku paljastuu ihmiseksi jonka kanssa on nimenomaan sovittu että ei tule ellet ole edelleen hereillä, saati sitten että pistäisi mekkalan pystyyn saadakseen sinut hereille? Olenko minä vain vailla romantiikantajua vai olisiko joku muukin reagoinut samalla tavalla? Joka tapauksessa kaikki ihmissuhdedraama ja Irkkupojan selkeästikkin liian vakava suhtautuminen ja omistavainen asenne sai tunteet  hiipumaan aika äkkiä. (Kehtasi valittaa koulukiireistä ja olla mustasukkainen jos vietin aikaa koulukavereitteni kanssa :o) Nyt ollaan sitten ihan kaveriväleissä ja asiat on rauhoittunut. Irkkupoika ei itsekkään enää ymmärrä näin jälkikäteen käytöstään, kuulemma sain hänet vain niin sekaisin. Onhan se kai jossain mielessä imartelevaa jos mulla on johonkin tosiaan noin voimakas vaikutus noin lyhyessä ajassa, mutta eipä se silti kivaa ole.Vannoimpa sitten taas itselleni että nyt ei kyllä yhtään mitään juttua kenenkään kanssa. Hetken se pitikin. Sitten yhtäkkiä yhdestä kaveripojasta tuli vähän enemmän kuin pelkkä kaveri. Ei me kai seurustella, mutta juttua on. Vietetään älyttömästi aikaa toistemme seurassa ja jutellaan päivittäin. Kyseessä on itseäni muutaman kuukauden vanhempi skeittaripoika. Kerron tästä uudesta valloituksesta sitten myöhemmin tarkemmin.