i highly doupt that i can make it through another of your episodes

Riitaa, riitaa ja vielä kerran riitaa.

Viime yönä Herra X kiskaisi herneet taas ihan tyhjästä nenään. Ensin X pakotti minut kertomaan "mikä vitun ongelma" mulla taas on, vaikka olisin halunnut odottaa taas rauhalliseen hetkeen milloin olisi turvallista puhua asiasta. Tämän jälkeen alkoikin hirveä vittuilu ja haukkuminen. X:ää ei kuitenkaan huvittanut asiaa siinä sitten kuitenkaan selvittää, mutta myöskään en saisi lähteä tilanteesta pois selvittämään päätä. Kiskoin sitten kaikesta huolimatta vaatteet päälle ja lähdin ovesta ulos keskellä yötä ilman mitään selkeää päämäärää. Ovea sulkiessani viimeinen mitä kuulin oli erolla uhkailut. Taas.

***

Miten me taas tähän jouduttiin?

Kaikki lähti ihan vain siitä että erehdyin sanomaan ääneen että sitten kun lätkän MM-kisat on suomessa niin pitää mennä katsomaan. En itseasiassa edes puhunut meistä monikossa, että yhdessä lähdettäisiin koska näiden viimeaikaisten ongelmien takia (joista muka ollaan pääsemässä yli) minua pelottaa suunnitella mitään edes syksyksi koska en halua pettyä. Tätä en kuitenkaan ääneen ole sanonut ettei X:lle puolestaan tule suhteesta epävarmaa oloa niinkuin aiemmin on vahingossa käynyt.

Nyt kuitenkin X rupesi valittamaan, että kuinka häntä ahdistaa kun suunnittelen niin pitkälle eteenpäin ja käski rumaan äänensävyyn lopettamaan. Anteeksi mitä?? Tämä tulee mieheltä joka oli suunnitellut kosivansa, mutta pelkäsi minun vastaavan kieltävästi niin paljon että ahdistuksissaan panikoi ja sen sijaan jättikin. (Puhuttiin asiat halki ja palattiin yhteen, tosin ihan asenteella että rauhassa eteenpäin.) Syynä ahdistukselle oli muutama kuukausi aiemmin X:n sivusta kuulema keskustelu minun ja anoppikokelaani välillä naimisiinmenosta ja sukunimien otosta ihan yleisellä tasolla. Siinä sitten olin itse jossain vaiheessa sanonut että eihän meillä mitään kiirettä ole X:n kanssa kuitenkaan ole, että katsoo sitten joskus kun "anoppi" oli heittänyt lähinnä vitsillä meidän sukunimistämme ja mahdollisesti tulevasta naimisiinmenosta.
Ironista tässä skenaariossa on se, että tuolloin kun X:n oli tarkoitus kosia olisin hetkeäkään epäröimättä vastannut myöntävästi.

Nyt en enää sitten tiennyt yhtään että miten pitäisi olla, mitä ajatella ja mitä jatkossa enää uskaltaa sanoa. Varsinkin kun en nyt ollut omasta pelostani johtuen edes tarkoittanut suunnitella mitään yhteistä kisojen katselua. Tämä X:n ahdistuspurkaus vielä onnistui vaan lisäämään sitä omaa pelkoani siitä, että asioita ei saadakkaan kuntoon. Tokihan tuo rupesi vaivaamaan, ja veti hiljaiseksi. Tällä kertaa en vaan saanut rauhassa odottaa oikeaa hetkeä asiasta puhumiseen.

***

Kävelin ympäriinsä noin tunnin viileässä kevätyössä. Pistin parit viestit X:lle jossa sanoin parit asiat ihan suoraan. Vastausta ei kuulunut. Ei yhtäkään viestiä jossa pyydetään palaamaan sisään niin kuin normaalisti jos olen ulos lähtenyt rauhoittumaan. Ei vaikka viivyin tällä kertaa paljon pitempään kuin normaalisti. Ei vaikka normaalisti X huolestuu heti jos minulla kestää läheisellä huoltsikalla muutamaa minuuttia pitempään.

Palattuani kotiin hetken olikin aika rauhallista ja vaikutti siltä, että myrsky olisi tyyntynyt. Sen sijaan astuinkin suoraan myrskyn silmään. Hetken päästä olikin taas täysi sota päällä. X:stä näki kuinka hän oikein yrittämällä yritti satuttaa ja loukata. Onnistuikun siinä oikein hyvin. Lopulta murruin ja ääni pettäen syöksyin makuuhuoneeseen.

Aamulla sitten saatiin asiat jotenkin selvitettyä. Paha olo ja ahdistus kuitenkin jäi. On vaikea päästä hetkessä yli kun toinen saa oikeasti uskomaan, etteä merkitse yhtään mitään, että minulla ei ole väliä. En vain pysty samantien taas uskomaan ja luottamaan siihen toisen rakkauteen. Juteltiin sitten tästäkin kun X huomasi että kaikki ei ole kunnossa ja piristyinkin vähän.

Safkaa väsätessäni X sitten kysyi, että olenko jo päättänyt siitä risteilystä. Varmistin sitten että haluaako X varmasti nyt ruveta asiasta puhumaan. Myöntävän vastauksen jälkeen kerroin sitten oman mielipiteeni, eli joko minut pyydetään mukaan tai sitten X saa jäädä kotiin. Tätähän minulta vaadittiin. Että pysyn tiukkana. Että jos tuntuu pahalta niin en päästä. Arvatkaa nousiko taas haloo? No ihan varmana nousi. Se, että Herra X lupailee joka kerta ottavansa minut mukaan seuraavalla kerralla, ei ole riittävän hyvä syy siihen että kiellän sitten lähtemästä ilman minua. Se että meidän tuloilla (HAH! Millä tuloilla?) ei ole hirveästi varaa lähteä laivalle ja että sitten kun siihen revitään yhteisistä varoista rahat niin olisi oikeitettua että toista osapuolta ei jätetä kotiin yksin, ei ole sekään riittävän hyvä syy kieltää. Saati sitten se että tätä minun ulkopuolelle jättämistä on ollut koko saatanan reilu vuosi, mitä tätä avoliittoa on kestänyt. Ehei, minä olen paska akka joka kaitsee ja rajoittaa elämistä.

Taas sain kuulla niin paljon haukkumista ja solvaamista että en ymmärrä miten pysyin rauhallisena. Ilmoitettuani rauhalliseen äänensävyyn että tällä kertaa tuosta kiukuttelusta ei ole mitään hyötyä ja että olen sanani sanonut ja se pitää, tilanne vain paheni. X karjui naama punaisena ja viskeli tavaroita. Syytteli luottamuksen puutteesta ja osasi valita juuri ne sanat jotka varmasti pahiten satuttavat. Nyt en suostunut kuitenkaan antamaan X:lle sitä nautintoa että itkisin vaikka miten pahalta tuntuu.

Nyt X mököttää makkarissa, mahdollisesti nukkuu. Minä kiskon lonkeroa ja luukutan vihaista parisuhteet on perseestä musiikkia ja poltan ketjussa. Vituttaa enkä tiedä taas enää, että miten kauan tätä jaksan. X:n on parempi rauhottua ja hyväksyä tosiasiat. Se on saanut nyt liian pitkään tehdä ja mennä miten tykkää parisuhteesta huolimatta eikä se toimi. Jos se ei kykene elämään parisuhteessa jossa toisenkin tunteet otetaan huomioon niin antaa mennä sitten.

Tunnen tällä hetkellä niin suurta vihaa, miten se oikeasti kehtaa?
Miten se kehtaa syyttää minua luottamuksen puutteesta kun olen antanut anteeksi pettämiset ja antanut aina pitää yhteyttä naispuolisiin kavereihin. Mukaan lukien entiset säädöt ja exät. Miten se kehtaa väittää, että kyttään ja vahdin vaikka en ole edes silloin kun epäilyn aihetta on ollut niin tonkinut X:n viestejä tai keskusteluita??

Ilmeisesti Herra X ei vaan osaa arvostaa sitä piirrettä naisessa, että luottaa ja antaa oikeasti tilaa olla. Jos se nyt tän jutun taas pilaa niin on kyllä turha tulla enää jälkikäteen itkemään. Takaisin en enää ota vaan jos ero taas tulee niin sitä se ei enää saa peruutettua. Mä olen aina viihtynyt sinkkunakin ja kyllä noita miehiä on jotka mielellään kanssani olisivat ja osaisivat arvostaa, sen sijaan että käyttäisivät saamaansa tilaa häikäilemättömästi hyväkseen.

Näihin vihaisen sekaviin tunnelmiin päättyy tämä merkintä. Taidankin polttaa taas yhden tupakan.

take me with you

Herra X haluaisi lähteä äijäporukalla risteilemään. Ei siinä sinänsä mitään, mutta kun minäkin haluaisin. Ja siis nimenomaan Herra X:n kanssa.

Yhteiset tekemiset ovat huvenneet aika nolliin sen jälkeen kun reilu vuosi sitten yksiin muutettiin. Omilla tahoillamme olemme kyllä ulkona käyneet, mutta yhdessä ei. Itse olen aika hyvin jaksanut pyydellää X:ää mukaan vaikka vastaus aina onkin että "ei jaksa". Yksin sitten kyllä jaksaa lähteä tai meidän yhteisten kavereitten kanssa. Joka kerta minut on jätetty kotiin. Tästä on riidelty, tästä on puhuttu ja X on lupaillut että seuraavalla kerralla sitten.

Paskan marjat.

Kyllähän minä voisin X:ää kieltää lähtemästä ja pakottaa jäämään kotiin. Jotenkin se vain kuitenkin sotii luonnettani vastaan. En minä osaa, enkä halua olla mikään pirttihirmu joka rajoittaa toisen menoja. Haluaisin että X tajuaisi itsekkin ottaa minut mukaan tai jäädä tueksi silloin kun seuraa kaipaan, mutta kun ei niin ei.

Jokunen viikko keskusteltiin asiasta ja sain vihdoinkin kiskottua vähän konkreettisempaa selitystä ja ratkaisua tähän ongelmaan. X myönsi pitävänsä minua itsestäänselvyytenä, ja kertoi että vaikka on joka kerta 100% tosissaan kun lupaa seuraavalla kerralla ottaa mukaan, niin sitten kuitenkin haluaa jostain syystä lähteä yksin. Jälkikäteen sitten potee morkkista eikä itsekkään ymmärrä, että mikä mättää. Mitään oikeaa syytä kotiin jättämiselle kun ei kuulemma ole. Minua ei tarvitse hävetä. Minä en kiehnää koko ajan kyljessä kiinni ja lirkuttele. Minä en muöskään rupea nalkuttamaan tai valittamaan illan kulusta. Viinaa minuun uppoaa siinä missä jätkiinkin ilman että se vaikuttaisi minuun mitenkään negatiivisesti. Minun seurassani ei tarvitse varoa sanomisiaan siinä pelossa että vetäisin herneet nenään juttujen tasosta. Yleensä heitän läppää ihan siinä missä muutkin. En saa slaagia jos kengät sotkeentuu tai hiukset ovat sekaisin. Lyhyesti sanottuna olen yksi jätkistä. Suurinosa kavereista on kaksilahkeisia ja kanssani on helppo tulla toimeen. Silti näytän ihan tytöltä eli olen kuitenkin ihan edustuskelpoinen. Silti minut jätetään kotiin.

Osittain syy on myös minussa. Minä kun aina päästän. Vaikka tuntuu heletin pahalta ja sattuu niin minä päästän. En minä halua mukamas aikuisen ihmisen menoista määräämään. Ja jostain syystä olen ne toistuvat lupailut ja vakuuttelut uskonut. X sanoi että minun pitää ruveta tiukemmaksi. Jos X meinaa lähteä silloin kun kuuluisi oikeasti olla minun tukena, tai meinaa jättää minut kotiin silloin kun minun lähdölleni ei olisi mitään muuta estettä niin minun kuulemma pitää vain kieltää. Esimerkkinä käytti omaa äitiään joka rentoudestaan huolimatta tarpeen vaatiessa myös pakotti poikansa jäämään kotiin. Pitääkö tässä sitten oikeasti ruveta äidiksi tuolle mukamas aikuiselle miehelle??
Ei siis, tuo "avoanoppini" on mitä ihanin ja upein ihminen, tullaan loistavasti juttuun jne. Mutta siis oikeastikko??
Enkö minä voi mukamas kypsässä parisuhteessa odottaa toiselta osapuolelta kypsää käytöstä?

Tuon keskustelun jäljiltä minua on pelottanut jo etukäteen seuraava kerta, kun X olisi lähdössä yksin reissuilleen. Ja nyt se sieltä sitten tulikin. En minä halua kohdella rakastamaani ihmistä murkkuikäisenä pojankloppina joka kiukkuaa ja riehuu kun ei saa tahtoaan läpi. En minä halua olla mikään helvetin äitihahmo, minä haluan olla avovaimo tasapuolisessa parisuhteessa. Ei sitä toista puoliskoa aina tarvitse raahata mukaan tietenkään. Välillä pitää olla omaakin aikaa. Mutta siis eikö sitä edes yleisesti ottaen kuulu ottaa se toinenkin mukaan?

Nyt onkin sitten armoton pohtiminen päällä että ilmoitanko tiukasti X:lle että joko järjestää minutkin mukaan, tai jää sitten kokonaan kotiin. Vai päästänkö lähtemään ja jään kiltisti kotiin miettimään miten kiva olisi itsekkin olla mukana.

we communicate without any style

Nyt on ollut vähän kiirettä niin on ollut blogin saralla vähän hiljaisempaa. Nyt onkin sitten taas aikaa päivitellä. Taustoihin palaan myöhemmin. Nyt ei vaan jaksa.

Herra X veti herneet nenään viime yönä jostain ihan tyhjästä ja rupesi kiukkuamaan. Lähdin siitä sitten vain nukkumaan enkä lähtenyt riitelemään. Hyvä minä!! Nyt odottelen kiltisti anteeksipyyntöä ja että päästään selvittämään tuo asia kokonaan että ei jää sitten mieliin muhimaan.

X:llä on allergiat nyt päällä niin ahdistuu ihan tyhjistä ja käsittää asioita ihan väärin, taustalla on myös muitakin asioita joista tarkemmin sitten myöhemmin. Minä taas tempperamenttisena ihmisenä annan hyvin herkästi takaisin samalla mitalla, mikä taas provosoi X:ää entisestään. Sitten puhkeaakin jo täysi sota päälle. X heittelee tavaroita ja riehuu ja minä huudan ja kiroilen takaisin. Ja nämä riidat kun saavat yleensä alkunsa ihan typeristä pikkujutuista ja väärinkäsityksistä. Itse en jaksa enää koko aikaa riidellä joten olen sitten pikkuhiljaa oppinut tukkimaan turpani siinä vaiheessa kun X rupee angstaamaan. Myöhemmin sitten yleensä tulee katuvainen ja anteeksi pyytelevä miekkonen viereen halaamaan ja asiat saadaan sitten selvitettyä ihan rauhassa keskustellen. Näin säästytään myös lapsellisilta "jätä mut sitten!"-rutinoilta. Yleensä tämä kommentti tulee X:ltä vastaukseksi minun "mä en jaksa tätä enää"-angstailuun kun X rupeaa panikoimaan. Jostain syystä X ilmentää sitä paniikkiaan pahentamalla vain tilannetta pysymällä ilkenä ja muuttumalla välinpitämättömäksi.

Eli säästytään molemmat paljolta mielipahalta, kun jätän X:n kusipää-hetket huomiotta. Asiat voidaan sitten jälkikäteen, kummankin ollessa rauhallinen, selvittää ihan asiallisesti keskustellen.

En minä kuitenkaan aio suuttumista kokonaan lopettaa. Jos aihetta ihan oikeasti on niin kyllä X saa kuulla kunniansa saman tien. Ei siinä jäädä mitään rauhoittumista odottelemaan. Turhista pikkujutuista ei kuitenkaan jaksa riidellä.

i'd rather be with you

Eräänä yönä, jokunen vuosi sitten, tyttö heräsi puhelimen soittoon. Puhelimessa oli tytön kaveri jonka kanssa tytöllä oli joskus muinoin ollut jotain pientä seurustelun tynkää. Tyttö vaihtoi kaverinsa kanssa muutaman sanan minkä jälkeen kaveri antoi puhelimen silloiselle kämppikselleen jonka puhelimesta soitti. Tämä skenaario oli toistunut ties kuinka monta kertaa aiemmin, seurauksina uusia kaverisuhteita tai vanhoihin tuttavuuksiin uudestaan tutustumista. Tällä kertaa puhelinsoitolla oli kuitenkin kohtalokkaammat seuraukset. Puhelu venyi kuusi-tuntiseksi tytön ja tämän tuntemattoman pojan jutellessa kaikesta maan ja taivaan väliltä. Puhelu päättyi mutta kiinnostus tuota kasvotonta poikaa kohtaan oli herännyt.

Jonkin ajan kuluttua tyttö osui samoihin bileisiin pojan kanssa. Poika käyttäytyi kuitenkin oudosti ja tyttö oletti ettei poikaa tytön seura sitten kiinnostanutkaan ja keskittyi seurustelemaan muiden kavereidensa kanssa. Jossain vaiheessa iltaa poika ilmestyi tytön eteen ja pyysi mukaansa. He menivät jonnekkin sivuun ja viettivät loppuillan tiiviisti yhdessä. Samaan sänkyynkin päätyivät mutta mitään halailua ja pussailua kummempaa ei tapahtunut. (Myöhemmin kävi ilmi että poika ei halunnut että tästä olisi tullut vain yksi yhdenyön säätö)

Seuraavana aamuna tyttö ja poika lähtivät tytön kaverin kämpille jossa poikakin asui silloin. Myöhemmin illalla tyttö ja poika puhuivat tilanteestaan. Kumpikin tunsi toista kohtaan vahvasti ja poika halusi olla yhdessä. Hetken mietittyään tyttö suostui siitäkin huolimatta että olisi muutaman kuukauden kuluttua lähdössä ulkomaille reissuun muutamaksi kuukaudeksi..

Juttua jatkui pari kuukautta ilman mitään ongelmia tai kyllästymisen tunteita mikä oli tytölle uutta. Yhdessä vietettyjä öitä oli mutta koskaan ei käsien käyttämistä kummempaa ehtinyt tapahtua. Eräänä iltana poika pisti työlle viestin jossa jätti. Kunnollista selitystä tyttö ei saanut, ja ne muutamat kerrat kuin tyttö poikaan sattui törmäämään poika vaikutti välinpitämättömältä. Tyttö oletti ettei poikaa sittenkään kiinnostanut ja pakotti itsensä pääsemään asiasta yli. Tyttö lähti reissulleen uskotellen itselleen ettei pojan tekemiset kiinnostaneet lainkaan, onnistuenkin tässä. Tytöllä oli omat juttunsa ulkomailla eikä hän suonut pojalle sen kummemmin ajatuksiaan. Mitä nyt saattoi pienen kirpaisun tuntea jos sattui pojasta tai pojan säädöistä kuulemaan.

Vähän ennen paluutaan poika ottikin taas yhteyttä tyttöön, kertoi että ajatteli tyttöä edelleen, haluaisi vähintäänkin jutella ja selvittää asiat. Kertoi ikävöivänsä. Paljastui että poika oli huomannut ihastuvansa tyttöön niin pahasti että itsään suojellakseen oli pistänyt jutun jäihin. Poikaa oli pelottanut lähestyvät jäähyväiset eikä se että poika päivä päivältä tunsi tyttöä kohtaan voimakkaammin, helpottanut tilannetta yhtään. Paniikissa poika sitten hoiti tilanteen tavallaan. Poika ei ollut pystynyt tytölle asioista puhumaan ja selittämään syitä erolleen koska se oli tehnyt liian kipeätä. Poika oli pahoillaan ja halusi yrittää alottaa alusta jahka tyttö kotiutuisi. Tyttö oli hämillään eikä tiennyt mitä ajatella. Lupasi kuitenkin että lähtisi pojan kanssa kahville kunhan saapuisi Suomeen.

Tyttö ja poika tapasivat muutaman kerran, ja viestittelivät ahkerasti. Poika kertoi tunteistaan ja pyyteli uutta mahdollisuutta. Tyttö taas ei tiennyt enää mitä ajatella. Tyttö oli uskotellut itselleen niin pitkään ja perusteellisesti ettei kyseinen poika voinut vähempää kiinnostaa että oikeasti uskoi sen. Lopulta tyttökin joutui kuitenkin itselleen myöntämään että tunteita edelleen oli paljonkin. Reilun kuukauden itsepintaisen piirityksen jälkeen tyttö antautui ja myönsi tunteensa pojallekkin.


Tyttö olen minä, ja poika tuo salaperäinen Herra X:ni. Tuosta on kulunut nyt reilu kaksi vuotta, asumme nykyään yhdessä ja olemme ainakin suurimman osan ajasta onnellisia. Rakastamme toisiamme ja vaikka ongelmia on tullut välillä runsaastikkin, emme halua vielä luovuttaa. Alussa olin vastikaan 16v täyttänyt ja nyt olen lähemmäs kaksikymmentä. Herra X on minua reilun vuoden vanha. Palaan vielä minun ja Herra X:n suhteeseen myöhemmin, tämä saa riittää nyt alkuun.

a complete history of my sexlife volume 2

Seksielämäni kartoitus jatkuu...

-Tähän kuuluisi väliin vielä yksi poikanen mutta koska tämä ihminen on minulle niin erityinen ja tärkeä haluan pyhittää hänestä kertomiseen myöhemmin ihan oman merkintänsä. Kyseessä on ihastuttavan vihastuttava nykyinen avomieheni. Kutsukaamme häntä nyt paremman puutteessa Herra X:ksi. Häneen palaamme myöhemmin.-

Naapurinpoika asui nimensä mukaisesti naapurissani lyhyen aikaa ollessani itse ulkomailla reissaamassa. Ystävystyimme ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Tunsimme vetoa toisiamme kohtaan ja pidimme hauskaa. Kävelimme rannalla, pesimme pojan autoa. Perushengailua ja hauskanpitoa. Naapurinpojalle sitten lopulta ihan oikeasti virallisesti menetin neitsyyteni. (Itse en enää kylläkään osannut pitää itseäni neitsyenä vaikka itse yhdyntää en ollutkaan kokenut, en ollut enää yysisesti neitsyt ja sen verran olin asioista mielenkiinnosta ottanut selvää, tutustunut itseeni ja vastakkaiseen sukupuoleen. että ei vaan tuntunut mitenkään neitsyeltä.) Naapurinpojalle en huomannut asiasta mainita eikä minusta mitään sellaista huomannutkaan. Olin oppinut jo aikoja sitten nauttimaan seksistä, joskin eri muodossa, joten nytkään ei tapahtunut varsinaisesti mitään uutta tai yllättävää. Tuntui vain aiempaa...täydemmältä. En halunnut vaihto-oppilas vuoteni aikana ihastua tai rakastua keneenkään joten seurustelu ei tullut kysymykseenkään. Naapurinpojan kanssa olimme "friends with benefits". "Fuckbuddies". Viihdyimme oikeasti toistemme seurassa ja meillä oli kivaa. Naapurinpoika oli oikein taitava rakastaja ja suutelija. Mikään ei ollut turhan vakavaa, vaan välimme olivat leikkisät ja kiusoittelevat. Pelkkää seksiä suhteemme ei todellakaan ollut. Naapurinpoika oli ensimmäinen jolta sain suuseksiä ja hän olikin siinä hommassa aivan järisyttävän taitava. Edelleen pidämme yhteyttä aina kun osumme samaan aikaan koneelle ja muistelen häntä lämmöllä. Mahdollisesti vielä joskus tapaamme. Näillä näkymin tosin ihan vain ystävinä.

Mr. One-Time on ainoa ihan puhdas yhdenillanjuttuni johon minulla ei ole enää mitään sen kummempia siteitä. Ei ole yhteisiä kavereita niin kuin Mr. Egon kanssa valitettavasti on. En edes muista kyseisen henkilön nimeä. Olin juuri täyttänyt 17 ja olin "garage-bileissä." Meitä istui yksi saksalainen kundi, minua vuotta nuorempi poika, tämän 19vuotias isosisko ja tämän kaverit autotallissa litkien kuka mitäkin alkoholipitoista juomaa. Siinä sitten porukka pikkuhiljaa kaikkosi, oltiin kaikki avoimesti juteltu ja tutustuttu toisiimme. Lopulta jäljellä oli vain minä, tämä 19vuotias tyttö ja tämän kaksi kaveripoikaa. Ensin edeltä menivät tytön huoneeseen missä minäkin niihin aikoihin majailin ja minä jäin jäljelle jääneen pojan kanssa juttelemaan ja vähän pusuttelemaankin. Vähän ajan päästä menimme sitten perästä nukkumaan vaikka edeltä menneillä olikin hommat vielä kesken. Tai no "nukkumaan". Otettiin sitten ihan mielellään mallia muista. Ilta oli oikein mukava, Mr. One-Time oli myöskin hyvin mukava mutta ei sitten kuitenkaan jäänyt ihan niin hyvin mieleen kuin se itse tilanne ja ilta muuten.

Tähän päättyy nytten tämä voluumi seksuaalisesta historiastani. Pari tapausta on vielä mutta niihin palaan sitten myöhemmin. Ajallisesti ja loogisesti kun seuraavaksi tulee tarinaa tuosta Herra X:stäni.

a complete history of my sexlife volume 1

Olen tänään pohtinut mahdollisia aiheita kun tämä alkuinnostus ja aktiivisuus tuntuu olevan vielä päällä ja ihmissuhde- ja seksiblogia kun olen kirjoittelemassa voin nyt saman tien listata aiemmat miehet joiden kanssa lähemmässä kanssakäymisessä olen ollut nyt saman tien ettei jatkossa sitten tarvitse enää ruveta kirjoittamaan milloin minkäkin miehen taustoja ja historiaa. Yritän myös keksiä jokaiselle jonkinlaisen lempinimen selkeyden vuoksi (oikeita nimiä en mainitse ihan vaan siltä varalta että joku minut niiden kautta tunnistaisikin).

Seksuaalinen heräämiseni tapahtui suhteellisen varhain. Ala-asteen lopulla jo tutustuin itekseni omaan ruumiiseeni aktiivisesti löydettyäni itsetyydytyksen. 14 vuotiaana rupesin sitten jo leikkimään ja kokeilemaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Varsinaiseen yhdyntään asti pääsin sattumien oikuista kuitenkin "vasta" 16-vuotiaana. En jaksa nyt kuitenkaan kaikkia luetella niin mainitsen nyt kaikki ne leikkikaverit joita minulla oli ennen varsinaista neitsyyden menetystä.

Uimari oli 14-vuotiaan minäni kesäromanssi kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välillä. Nähtiin muutaman kerran ja säädettiin jotain pientä, mukavaa ja viatonta. Ei se mitään vakavaa ollut, itse halusin vain kevyttä hauskan pitoa ja Uimari halusi lähinnä päästä vain poikuudestaan ja viedä samalla minulta neitsyyden. Melkein siinä onnistuikin mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen että vaikka Uimari olikin ihan viihdyttävää seuraa, oli se kuitenkin sen verran yksinkertanen ja kusipäinen poikanen että ei sitten todellakaan inspannutkaan. Uimari olisi halunnut jättää ehkäisyn kokonaan pois tai ainakin jättää kortsujen hankkimisen vastuulleni. Paikaksi oli suunnitellut itäkeskuksen vessaa. Ai että miksi en haluakkaan? Ei mitään hajua mitä Uimarille nykyään kuuluu, eikä kiinnostakkaan. Nytkin meinasin kokonaan unohtaa koko tapauksen mutta päätin nyt sittenkin mainita hänetkin.

Peukaloinen saa nimensä siitä että on keskivertoa lyhyempi, vain vähän minua pidempi. Peukaloinen oli ylä-asteella samassa koulussa kuin minäkin ja meillä oli joku 3kk pituinen ylä-asteelaisten seukkailu juttu ysiluokan alussa. Painiskeltiin välillä hyvinkin rajusti ja nautittiin toistemme ruumiista muutenkin paljon käsikopelolla. Lähinnä minä saavana osapuolena jostain kumman syystä. Peukaloinen myös suorastaan kerjäsi sitä että toisinaan töytäisin tai läiskäisin vähän kovempaa. Paneskelemaan en päässyt tämänkään pojan kanssa. Ei ehditty kun aina oli jomman kumman porukat kotona ja oltaisiin haluttu ihan kaikessa rauhassa ilman mitään hätiköintiä. Ehdin kuitenkin sitten tympääntyä kun Peukaloinen oli turhan riippuvainen. Vähän ennen 15vuotis syntymäpäivääni Peukaloinen tunnusti melkein säätäneensä yhden tytön kanssa ja näin tilaisuuden koittaneen ja käytin tekosyynä helppoon eroon. Edelleen olemme väleissä joskin välillä on ollut pitkiäkin taukoja ettei olla pidetty yhteyttä. Ollaan käyty kahdestaan baarissa ja muuten ryyppäilty, ja nykyisen suhteeni ollessa katkolla tuli säädettyä vähän enemmänkin ja Peukaloinen sai näytteen siitä mimmoisia suuhoitoja minulta saa. Myöhemmin sain valitettavasti sitten tietää että Peukaloinen olisi halunnutkin muutakin kuin vain kaveruutta mutta kavereita olemme edelleen ja nykyään Peukaloisella onkin jo ihan oma nainen. Olen vilpittömästi onnellinen molempien puolesta. Peukaloinen on hyvä suutelija mutta viimeisimmän kokemuksen perusteella sormetus taidot eivät ole kehittyneet lainkaan. Päinvastoin. Peukaloinen on kuitenkin todella loistavaa seuraa ja hänen seurassaan viihtyy.

Mr. Egolla on nimensä mukaisesti valtava ego. Vastapainoksi Egolla on hyvin pieni pili. Tapasimme ollessani vähän vajaa 16vuotias bileissä joista minun oli tarkoitus jatkaa matkaa kaverin kyydillä helsinkiin kaveripojan luokse twelvin kanssa. Mr. Ego osasi olla kuitenkin hyvin charmikas ja mukavan oloinen miehenalku (minua pari vuotta vanhempi) ja erehdyin sitten lähtemään bileistä hänen matkaansa. Mr. Ego vakuutteli että kyllä minulle yöpaikan järjestäisi joten otimme olueni kaverini takakontista ja lähdimme kävelemään. Kun ulkona tuli liian kylmä päädyimme sisälle ja minulle paljastui sitten liian myöhään mitä yöpaikalla oli tarkoitettu. Minut majoitettiin keskitalvella kerrostalon kellariin kun pojun porukat kuulemma olivat kotona. Ei siinä mitään, bissee naamaan ja lämmittelemään. Mr. Egolla oli valitettavasti kunnia olla ensimmäinen jolta otin poskeen. Mr. Ego ei tiennyt että olin aivan aloittelija mutta antoi suorituksestani sitten kouluarvosanan. (Ei siinä silleen, parempi numero tuli kuin mitä nappasin koulussa silloin mutta silti, voiko oikeasti olla noin URPO?!?) Mr. Egolle sinne jonnekkin tiedoksi että nykyään saan jo miehet haukkomaan henkeään ja tärisemään. Jälkikäteen ne jotka ovat ekaa kertaa Hoydenin suuhoitoja saaneet ovat jonkin aikaa suorastaan sanattomia. Kukaan ei mitään kikkoja ikinä opettanut (sinä nyt varsinkaan) vaan ihan luonnostaan on tullut kun on annettu rauhassa tehdä. Että jos oisit jättänytkin sen pääni painelun väliin niin olisit voinut saada jotain vielä parempaakin. Mr. Egon pili kun oli tosiaan sen kokoinen että sen olisi pienisuinenkin saanut kokonaan suuhun ilman suurempia ponnisteluja. Mr. Ego olisi halunnut päästä myös tositoimiin. Mutta koska Mr. Ego ei ollut varustautunut riittävän hyvin enkä uskonutkaan että keskeytetty yhdyntä on mainio ehkäisykeino niin sai olla ilman. Enkä kyllä usko että olisi sitten enää lopulta kiinnostanutkaan niin pitkälle edetä. Ihan hyvä vain koska Mr. Ego ei kuulemma sitä pienenpientäpikkuveikkaansa osaa edes käyttää. Minkäänlaista yhteyttä ei pidetä eikä kiinnostakkaan, yhteisiä kavereita tosin on että ei sitä ikinä tiedä vaikka uudestaan törmättäisiinkin. En minä varsinaisesti voi sanoa että katuisin tuota kokemusta mutta olisi voinut jäädä kokemattakin. Hauskempaa olisi varmasti ollut kaveripojan luona hengaillessa muutaman olusen parissa.


Tähän päättyy nyt Hoydenin seksielämän alkeet, jatkoa seuraa.

merkintä numero uno

Olen jonkin aikaa muiden ihmissuhdeblogeja selaillessani miettinyt että jos rupeaisin itsekkin moista pitämään. Saa nähdä että ottaako hanke siipiensä alle ilmaa vai ei.

Omassa parisuhteessani on ollut nyt hyvin myrskyisää ja vaikka keskustelemma tietenkin asioista yhdessä sitä haluaa välillä purkaa ajatuksiaan ulkopuoliselle. Suhteessa on kuitenkin joitain niin yksityisiä asioita ettei niistä halua tutuille kertoa ja toisekseen jos ongelmista joskus tuleekin jollekkin avauduttua tai edes vihjaistua että menee huonommin on reagointi hyvin puolueellista. Joko käsketään eroamaan samantien (yleensä näiden neuvojien motiivit ovat vähintäänkin kyseenalaiset) tai sitten teilataan heti selittämällä että eihän me voida mihinkään erota kun ollaan niin superupeejaihana-pari. Joskus tekee mieli vain avautua ja mahdollisesti saada jonkun ulkopuolisen näkökantaa asioihin. Konkreettiset päätökset minä osaan itsekkin tehdä mutta ajatusten selkiyttämisestä välillä helpottaa avautua ja kuulla mielipiteitä.

Parisuhde avautumisen lisäksi aiheenani tulee olemaan seksi. Sillä saralla olen aktiivinen, avoin, kokeilunhaluinen ja tiettyjä fetissejä lukuunottamatta oikein kaikkiruokainen.

Aiheita saa vapaasti ehdottaa ja vaikka jostain ei omakohtaista kokemusta olisikaan (ainakaan vielä) osaan kyllä ilmaista oman mielipiteeni ja saan juttua aikaiseksi vaikka mistä aiheesta.