i was just so happy in your boxers and your t-shirt

On niin älyttömän turhauttavaa kun tykkää jostakin, ja oikeastaan haluaisi ollakkin sen jonkun kanssa, mutta ei sitten kuitenkaan pysty sen ihmisen kanssa olemaan. Kuten viime postauksessani mainitsin on X kohdellut minua eron jälkeen kaikin puolin kivasti, lisäksi mielessä pyörivät ne vanhat ja hyvät ajat. X:n kainaloon on kiva käpertyä, viihdyn X:n seurassa ja juttu lentää niin kuin ennenkin. X:n kanssa on vaan niin hyvä olla. Herra X:kin minut haluaisi kovasti minut takaisin. Hokee kuinka on muuttunut mies(poika) ja näenhän minä sen itsekkin.

Mikä siis mättää? Tätä X minulta kyselee nykyään toistuvasti enkä osaa antaa kunnon vastausta. Kyllä minä itse kyllä tiedän mikä tökkii, mutta se on vaan niin vaikea sanoa X:lle ääneen. Ongelmana on se, että vaikka X:stä on tullut mitä huomaavaisin ja mukavin miekkonen ja vaikka kuinka nautin siitä ajasta jota yhdessä vietämme niin en pysty silti luottamaan. Vaikka olen antanut anteeksi kaiken sen paskan mitä X niskaani kaatoi, enkä tunne minkäänlaista katkeruutta tätä kohtaan, en siltikään pysty seurustelemaan. Kaikki ne huonot muistot on vielä liian tuoreena mielessä.

X oli ja on edelleenkin minulle niin järkyttävän rakas ja tärkeä.Tällä hetkellä se ei vaan riitä, enkä tiedä tuleeko se enää ikinä riittämään. Tällä hetkellä olen kuitenkin loppupeleissä kaikin puolin tyytyväinen sinkkuelämääni. On vaan vähän ikävä aina välillä. 

one of those days

Istun landella läppäri sylissä. Tultiin Herra X:n porukoille tänään. Ihan mielettömän kiva nähdä entistä anoppiehdokastani pitkästä aikaa. Istua pihalla tissutellen olutta ja poltellen tupakkaa puhuen samalla paskaa. Ihana ihminen!


Olen hillinnyt itseni X:n seurassa hienosti. Kyllä me halaillaan ja ollaan lähekkäin mutta ihan kaverina vaan. X:llä on nyt muutenkin aika vaikeeta (ja nämä vaikeudet on vaikuttanut siihen miten X minua parisuhteessa kohteli) ja olen ollut hänelle nyt tukena  ja apuna. On se muuten jännä miten eron jälkeen  X:n suhtautuminen minua kohtaan on muuttunut täysin. Yhtäkkiä seurani onkin tavoittelemisen arvoista,minua pyydetään mukaan  ties mihin rientoihin, X suunnittelee vaikka mitä kivaa yhteistä tekemistä ja  on muutenkin niin huomaavainen ja kiltti koko ajan.  Ja joo, X haluaisi minut kylä takaisin ja on ollut  tämän eron takia ihan helvetin hajalla. Mutta siis miksei se voinut ottaa minua jumalauta tosissaan ja  kohdella minua niinkuin kuuluu silloin kun vielä pystyin seurustelemaan??? Miksi sen piti odottaa niin kauan , että mulle tuli se raja vastaan? Eipä sillä, ettenkö minä nauttisi yhteisestä ajastamme ihan kaverinakin. Välillä vaan turhauttaa niin järkyttävästi, että asioiden piti mennä tähän pisteeseen.

En muuten törmännyt enää Liekkiin vaikka viime merkinnässä puhetta moisesta olikin. Sillä on ilmeisesti vähän henkilökohtaisia ongelmia taas. Työpaikka lähti alta ja se on ilmeisesti ollut viihteellä aika rankasti sen jälkeen. Tulis sitä rahaa, että pääsisin itsekkin vähän irrottelemaan. Enkä pistäisi yhtään pahakseni vaikka eksyisinkin jonkun kivan pojan luokse yöksi.

Haluaisin myös sen verran rahaa että pääsisi hakkaamaan jonkun kivan kuvan ihoon. Hiuksetkin alkaa olemaan tylsän värittömät, haluan jonkun kivan kesätukan.


Muutenkin jotenkin ärsyttävä fiilis. Haluaisi kaikenlaista osaamatta silti määritellä tarkalleen mitä.

and now you've gone it's like i've been let out of my cage

Olin viikonloppuna baarissa. Reissu oli aika hämmentävä. Lähinnä koska Herra X oli mukana. Herra X halusi tarjota minulla ja tarkoitus oli pitää ihan kaverina hauskaa. Ihan hauskaa olikin, mitä nyt X kärsi häiritsevän suurista mustasukkaisuuskohtauksista.

Etukäteen oltiin sovittu, että ei pokailtaisi muita. Tai siis että minä en pokailisi muita ja antaisin pakit jos joku iholle tulisi. X:ää ei kuulemma toiset tytöt kiinnostaisikaan. Eipä minullakaan mitään tarvetta ole heti hirveää haaremia kasata eli ei tehnyt edes tiukkaa. Ja ymmärtäähän sen, että kun ero on vielä näinkin tuore juttu ja X:llä vaikeuksia päästä yli niin ei sitä sitten halua myöskään katsoa kun se toinen kiehnäisi muissa kiinni. Törmäsin sitten kuitenkin pariin tuttuun poikaan. Toinen on kaverin kaveri jonka kanssa joskus tullut dokailtua samassa porukassa, toinen taas vanha luokkalainen jota en ollut nähnyt vuosiin. Luonnollisestikkin halusin jutella tuttujen kanssa, vaihtaa kuulumisia jne. ihan kaverina. Hyväksyikö X tämän? No eipä kyllä hyväksynyt.

Tämä kaverin kaveri, ristikäämme hänet nyt vaikka Habaksi, ohi mennessään sattui heittämään jotain herjaa kun juttelin X:n kanssa. Heti oli ristikuulustelu päällä, että kuka se oli? Mistä tunnetaan jnejnejne. Entisen luokkalaisenikaan (hmmmmm... Olkoon hän vaikka Pätkä.) kanssa en olisi rauhassa saanut X:n puolesta jutella. Minua tultiin repimään pois kesken juttelun ties kuinka monta kertaa. Kävihän se vituttamaankin kun lähdin Haban kanssa tupakalle jutellen siinä samalla Pätkänkin kanssa ja yhtäkkiä jostain pyyhältää Herra X, kiilaa väliin ja hartioista pidellen työntää minut kauemmas ja rupeaa avautumaan. Eipä jäänyt ainakaan epäselväksi kuka se Hoydenin entinen oli. Varsinkaan kun X oli mulkoillut kuulemma hyvin ilkeästi näitä juttukavereitani. Pätkää jouduin jo ihan rauhottelemaan, että ei se X sieltä tule sille aukomaan tai uhoamaan.

X paineli sitten vähän ennen pilkkua menemään ja minä jäin hengaamaan Pätkän ja tämän kavereiden kanssa. (Yrittäen samalla ystävällisesti torjua mukanamme olleen minun ja X:n yhteisen kaverin kömpelöitä lähentely-yrityksiä.) Pilkun ilmoittaessa bileitten olevan ohi, rupesi Pätkän kaveri Junnu maanittelemaan minua mukaan jatkoille. Hetken harkittuani seurasin poikia taksiin ja siitä sitten karautimme yhdelle Pähkinälle. (Mistä mä näitä lempinimiä oikein revin????) Perillä vallattiin sitten Pätkän ja Junnun kanssa sohva, sekoiteltiin paukkuja, kuunneltiin musiikkia ja puhuttiin paskaa. Aika kului nopeasti poikien hipsutellessa jalkojani ja joskus aamulla sitten lähdettiin siitä menemään. Junnu ja Pätkä lähtivät kävelemään koteihinsa, ja minä suuntasin kohti kaverini kämppää.

Maanantaina palasin kotiin, ovella minua oli vastassa Herra X joka pyyteli kovin katuvaisena anteeksi käytöstään. Koska tuolla jatkoilla ei oikeasti mitään tapahtunut, mitä nyt makoilin Pätkän ja Junnun kanssa sohvalla lähekkäin, kutiteltiin toisiamme ja jalkojani ja sääriäni siliteltiin ja hipsuteltiin, jäi minulle jostain syystä päälle joku saatanan läheisyyden kaipuu. Katseltiin X:n kanssa siinä sitten vierekkäin leffaa, ja minä menin ja annoin lopulta periksi kun X halusi taas harrastaa sen viimeisen kerran seksiä. Tiedetään, oon ihan saatanan tyhmä, mutta tehty mikä tehty.

Noh, omalla kohdalla fiilikset ei ole mitenkään muuttuneet, X pystyy pitämään itsensä kurissa ja se ei tosiaankaan ollut mitään niin säväyttävää, että itse haluaisin sitä enää sen enempää uusia. Siis omasta mielestäni, varsinkaan sen jälkeen kun on päässyt kokeilemaan Liekkiä niin se tuttu ja turvallinen seksi mistä tietää koko ajan mitä seuraavaksi on tulossa niin ei inspaa. Minä olen helvetti soikoon impulssiivinen ihminen joka tykkää yllätyksellisyydestä. X:stä tiesi aina heti jos sitä sattui haluttamaan. Ja X:hän halusi ihan helvetin harvoin. Olen saanut nyt 1½viikon sinkkuiluaikanani useammin kun sain X:n kanssa kuukaudessa. Suunnittelematta ja ihan arvaamattomasti. Sekä kaiken kaikkiaan määrällisesti, että ihan sessioitten lukumäärissäkin. Ja nyt jätän laskematta sen surkean sähellyksen mihin sorruin X:n kanssa nyt eron jälkeen.

Eilen näin taas Liekkiä, ja jumalauta kun se mies tietää mitä tekee. Kavereita bonuksilla tässä nyt vissiin ollaan. Kyllä me siis muutakin tehdään kun vain pyöritään sängyssä (tai sohvalla, tai keittiössä tai missä nyt satutaan ikinä kuumenemaan). Luultavasti törmätään tänäänkin, eilen kun ei ihan niiiiiiin hirveästi ehitty juttelemaan. Siis kunnolla ainakaan. Kattoo nyt, että soitteleeko se kohta vai onko sillä venähtänyt ilta taas eilen.

Haluan muuten taas baariin. Ensi viikolla voisi mennä. Ei siis välttämättä edes ryyppäämään vaan ihan vaan hillumaan ja riehumaan. Pohjia jos vähäsen ja sitten baarissa ihan vaan sen verran että on joku kiva pieni hiprakka päällä. Olisi vaan kiva päästä irrottelemaan ja pitämään hauskaa. Mielellään ilman X:ää tällä kertaa. Jos en saa jompaa kumpaa tyttö-kavereistani mukaan niin lähden vaikka yksin. Olisi kiva päästä lähtemään niin että ei tarvitse varoa kenelle juttelee jne.

Viikonloppuna mulla on työkeikka ja sitten ollaan mietitty jos kutsuttaisiin itsemme X:n porukoille grillailemaan. Olisi niin upeeta nähdä pitkästä aikaa ex-anoppiehdokasta. Siinä olisi kyllä oikeasti ollut niin loistava anoppi. Tultiin toimeen heti ensi tapaamisestamme lähtien loistavasti, ja minulle on tehty selväksi että minun ja X:n ero ei muuta mitään. Olen hänelle edelleen yhtä tärkeä ja rakas ja mulle löytyy sieltä aina paikka. On oikeasti ihan älytön ikävä niitä ihmisiä.



Ilmoitusluontoisena asiana muuten ilmoitan, että päivitystahtini saattaa olla hyvin harva nyt vähän aikaa. X jätti netin maksamatta ja se on nyt katkaistu, eli en pääse kotoa päivittelemään. Nyt olen kaverilla käymässä ja pääsin rauhassa koneelle käymään. Palailen siis viimeistään sitten, kun saan rahaa ja netit yms. maksettua.

sex's not love and no i'm not fallin

AAAAAAAAAAARGH!! Hoydenia PANETTAA!

Liekin kanssa ei ole ehditty viime kerran jälkeen näkemään, ei ole varaa lähteä baariin etsimään yhden yön helpotusta ja tietysti Herra X vonkaa. X on muutenkin kovasti välillä yrittänyt pyydellä takaisin. Nyt se on vaihtunut lähinnä seksin vonkaamiseksi, vaikka edelleen paskana onkin ja kovasti muistelee ääneen niitä hyviä aikoja tippa linssissä. 


Tyydynkö siis kiltisti masturboimaan itekseni makuuhuoneessa ja odotan siihen asti, että pääsen taas Liekkiä moikkaamaan. (Tai jotakuta muuta mukavaa miekkosta) Vai otanko sittenkin kaiken uhalla tuon X:n vielä kerran yöksi viereen helpottamaan seksinnälkääni? X kun vetoaa siihen, että ei halua harrastaa seksiä muiden kuin minun kanssani. Ja vaikka itse pystyisinkin pitämään sen ihan vain seksinä, en kestä jos se saa X:n tunteet taas valloilleen. Onko tässä nyt mitään järkeä päätyä samaan sänkyyn X:n kanssa? En kai minä nyt ihan täysi nymfomaani ole. Pakko se nyt on pari päivää puutettakin kestää taas. Tulihan sitä kestettyä hurjia määriä X:n kanssa seurustellessakin.


























Mutta entä jos sittenkin??

it's come to this, release me

Pahoittelen viikon kestänyttä hiljaiseloani. Paljon on tapahtunut, eikä ole ollut aikaa tai intoa ruveta kirjoittamaan. Mutta nyt on sopiva hetki kirjoittaa ja paljastaa jymy-uutiseni:Parisuhdeblogistani tulee nyt täten sinkkublogi. 

Viime maanantaina tosiaan lähdin siitä sitten serkun kanssa baariin katsomaan matsia ja sen jälkeen pitämään hauskaa. Ilta oli harvinaisen mukava ja onnistunut. Bailasin antaumuksella tanssilattialla ja juttelin ihmisille. Serkku oli tosin jossain vaiheessa vähän möks kun miehet tulivat lähinnä minun ympärilleni tanssimaan ja juttelemaan. Serkun pitäisi oppia nauttimaan olostaan ja pitää ihan vaan hauskaa ja olla rennosti. Ei pidä olla niin selkeästi haku päällä.

Jokatapauksessa, en sitten päässytkään enää kotiin ja soittelin kavereita läpi jos joku lähtisi kuskiksi. Peukaloinen tarjoutui sitten maksamaan taksin duunipaikalleen, josta pääsisin sitten hetkeksi nukkumaan ja sitten jossain vaiheessa kotiin. Jäätiin sitten hengailemaan Peukaloisen ja tämän kaverin kanssa, nukkumaan en päässyt kun tissuteltiin. Siitä vielä sitten uudestaan baariin poikien kanssa. Tajusin sitten, että en edes halua kotiin mennä. Ahdistaa ja pelottaa, kun ei tiedä milloin tulee taas paskaa niskaan. Baarista menin vielä Peukaloiselle nukkumaan, herättyäni lähdin kiltisti kotiin. Tässä vaiheessa pelastettavaa olisi vielä ollut jos oltaisiin saatu juteltua. Sen sijaan sain heti paskaa niskaan.Pelkkää syyttelyä ja haukkumista. En enää jaksanut edes tapella vastaan. Lähdin sitten Liekille katsomaan matsia ja jäin yöksi. Kotiin palattuani istuin X:n viereen ja kerroin etten vaan enää pysty. Se raja tuli minulla vihdoinkin vastaan.Erosimme torstaina, sen jälkeen olen nukkunut kotona vain yhden yön. Lähinnä olen viettänyt aikaa Liekillä joka on hyvin taidokkaasti saanut ajatukseni muualle. X:n kanssa olemme saaneet kaikki asiat selvitettyä. X jää tähän asumaan vielä toistaiseksi. Rakastan ja välitän tuosta pojasta edelleen ihan valtavasti, olemme edelleen läheisiä ja hyvissä väleissä. X edustaa nyt parhaan ystävän roolia ja minä olen hänelle samassa asemassa. Ei sitä tietenkään ikinä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Nyt kuitenkin aion nauttia sinkkuelämästäni. Ja miten olenkaan nauttinut. Olen siis tosiaan eksynyt jo pariin otteeseen Liekin sänkyyn nyt eron jälkeen, enkä kykene vieläkään käsittämään että voiko tuollaista seksiä oikeasti olla. Liekki on niin erilainen kun vertaa aiempiin partnereihini.
Minuahan ei ensinnäkään saa kovin helposti tulemaan, mikä ei ole häirinnyt koska kykenen nauttimaan seksistä muutenkin, mutta Liekki sai minut tulemaan jo pikaisella aamupanolla. (yritettiin kovasti olla kiltisti, mutta aamulla levottomasti nukutun yön jälkeen ei pystytty enää hillitsemään) Tai no, pikaisella ja pikaisella. Pidempään se kesti kun keskimäärin aktit vaikkapa X:n kanssa kestivät. Seuraava kerta kun Liekille menin käymään niin olikin sitten vielä miljoona kertaa parempi. Juttelimme fantasioistamme ja siitä mikä kiinnostaa. Aika samoilla linjoilla mennään. Touhusimme siinä sitten yli kolme tuntia. Aluksi Liekki  keskittyi vain minuun minun vain nauttiessa. Hoiti minulle muutamat orgasmit jo ennen itse yhdyntää, minkä jälkeen sain vielä monta lisää. Sekosin itsekkin laskuissa. Ja se kestävyys. Liekki tosiaan halutessaan myös KESTÄÄ. Ikinä en ole oikeasti ollut niin tyydytetty. NAMMM! Seuraavaa kertaa odotellessa.

don't make a girl a promise if you know you can't keep it

Eipä ole tullut vähään aikaan kirjoitettua kun on ollut kamala kiire. Olen myös ollut muutaman päivän pois kotoa, joten en ole muutenkaan päässyt kirjoittelemaan. Nyt sitten on enemmän aikaa päivitellä kuulumisia.

Edelliseen merkintääni liittyen on tapahtunut ehkä eniten. Herra X ilmestyi esiin heti kun olin tuon avautumiseni kirjoittanut. Rauhoittuneena ja ystävällisenä. Seuraavana päivänä aloitti kuitenkin taas tuittuilun, ja avautui taas siitä kuinka ei nyt pääsekkään risteilemään. Sanoi kertoneensa kaverilleen, että ei pääse lähtemään koska olen niin vitun holhoava äiti ja kiukkunen ämmä. Arvatkaapa huviksenne, että miten suhtauduin...

Ilmoitin X:lle suoraan mitä mieltä tämän kiukuttelusta ja lapsellisesta syyttelystä olen. Sanoin myös että X voi ruveta pakkaamaan kamojaan ja lähteä mahdollisimman pian pois silmistäni. Jos herra ei kerran kykene hyväksymään tosiasioita tai ajatella asioita välillä minunkin kannaltani niin painukoon helvettiin. Musta ei jumalauta puhuta muille paskaa ja syytetä mielivaltaisesti asioista. Varsinkaan silloin kun olen tehnyt jotain täysin luonteeni vastaista X:n nimenomaisesta pyynnöstä.

Saatiin asiat sitten kuitenkin selvitettyä. Kävi ilmi, että ainut mitä X oli OIKEASTI kaverilleen sanonut, oli että hän ei pääse lähtemään. X oli vain halunnut saada minut hermostumaan sen verran että luovuttaisin ja päästäisin X:n sittenkin. Yllätyksenä taisi tulla X:lle se, että tämä manipulointi ei nyt toiminutkaan. Herra X taisi vihdoinkin ottaa minut tosissaan ja nyt on mennyt taas hyvin. Toivon totisesti, että tämä jatkuu nyt näin. X:llä on nyt vihoviimeinen mahdollisuus ruveta ottamaan tämä parisuhde tosissaan ja ruveta panostamaan. Jos ei vieläkään onnistu, niin on varmasti jo aika luovuttaa.

Seuraavana päivänä tuosta välien selvittelystä lähdin sitten muutamaksi päiväksi pois. Vappu vietettiin siis valitettavasti erillämme eikä kumpikaan edes kyseistä päivää erikoisemmin juhlistanut. X tissutteli kotonaan yksin parit lonkerot aattona. Minä taas vietin aikaa itekseni kaverini kämpillä. Vappupäivän jälkeisenä yönä sitten kyllä nautin parit oluet kun eräs tuttavani ajoi naapurikaupungista moikkaamaan. Tai kaveriksi sitä kai jo voi kutsua. Kyseisellä herralla on jo suorastaan legendaarinen lempinimensä liittyen ensitapaamiseemme. Mutta koska muuttuisin heti tunnistettavaksi jos tätä lempinimeä käyttäisin, ristin hänet nyt vaikkapa Liekiksi.

Liekki ja minä tapasimme ohimennen vähän ennen lähtöäni ulkomaille. Olin matkalla ystävälleni kun Liekki tuli yhtäkkiä höpisemään omiaan. Vaihdoimme muutaman sanan ja annoin numeronikin Liekin sitä pyydettyä. En miettinyt asiaa sen kummemmin, olin lähdössä joka tapauksessa pois joten mitään harmia minulle ei aiheutuisi vaikka Liekki olisikin paljastunut epämiellyttäväksi inhotukseksi. Juttelimme tämän jälkeen aina satunnaisesti mesessä. Eli ihan vain viihdyttäväksi mesetuttavuudeksi muotoutui. Oltiin sitten molemmat tylsistyneitä vapun jälkeisenä yönä ja jotain juteltiin. Jossain vaiheessa Liekki sitten ehdotti että tulisi moikkaamaan. Minulla ei ollut mitään tätä vastaan, päinvastoin. Vajaa tunti myöhemmin ohjeistin Liekin perille. Nautin siinä parit oluet ja juteltiin Liekin kanssa vaikka mistä. Ihan kaveriasteella vain. Puhuttiin ja tutustuttiin ja aika kului kuin siivillä. Pitäisi ruveta näkemään ihan useamminkin. Liekki on tosi mukava miekkonen ja Liekkikin mitä ilmeisimmin viihtyi seurassani. Jälkikäteen Liekki kyllä tunnusti, että olisi kyllä halunnut yrittää päästä tekemään vähän lähempääkin tuttavuutta, mutta oli sitten hillinnyt itsensä. Katsoo nyt että tuleeko meidän kaveeraamisesta mitä, ei Liekki ihastunut tai mitään sellaista voi olla. Pitää minua vaan fisuna ja mukavana tyttönä. Ja hyvännäköisenäkin. Kivahan tuollaisia on kuulla, mutta itsellä ei ole mitään aikomusta puhtaasti viatonta kaveruutta pitemmälle edetä. Liekkikin tietää että seurustelen ja kunnioittaa sitä.

Tänään palasin sitten kotiin ja X oli aivan ihana. Tuli unisena viereen pussailemaan ja raahasi sitten makuuhuoneeseen mukavalle seksisessiolle kun oli ollut niin älytön ikävä. Ehkä paras kotiinpaluu ikinä. Pitää olla useammin pois. X meinaa haluaa huomattavasti harvemmin kuin minä, ja yleensä se olen minä joka tekee aloitteen. On siis suorastaan taivaallista herkkua kun X käykin vain kiihkeenä kiinni.

Nyt voisin lähteä kauppaan ja väsätä jotain herkkua meille. Illalla lähden serkun kanssa ulos baareilemaan. (Ainoita yksilahkeisia joiden kanssa kestän olla, ja tässä tapauksessa vain siksi että ollaan tunnettu toisemme koko pienen elämämme ajan). X jää kotiin kun ei jaksa tulla mukaan. Ehkä tällä kertaa ihan hyvä vain. Serkku on vähän angstisena, ja vaikka X olisi ehdottomasti ollut tervetullut, ei se välttämättä viihtyisi niin hyvin nyt olosuhteet huomioon ottaen.