*flirtflirt* ;)

Tuli lueskeltua jotain nettikeskustelua jossa väiteltiin vaihteeksi flirttailun rajoista parisuhteessa. Mikä on viatonta flirttiä ja mikä menee sitten yli?

Omasta mielestäni tietynlainen flirtti kuuluu ihan jokapäiväisiin sosiaalisiin tilanteisiin, ainakin omalla kohdalla, eikä sitä välttämättä edes tiedosta tapahtuvan. Itselläni tuo kuuluu osana työtäni, joskin puhtaasti sosiaalisena flirttinä, pokailutyylinen flirttailu siitä on kaukana. Oli se sitten oikeasti pokailumielessä tai sitten vain ns. viattomasti hetken jännitystä hakiessa.

Työskentelen baarissa, ja tärkeänä osana asiakaspalvelua on olla avoimen ystävällinen. Tähän kuuluu ystävällinen hymyily, silmiin katsominen, vitsailu ja naureskelu. Tietyissä tilanteissa myös kiusoittelu. Ja näin toimitaan riippumatta asiakkaan iästä tai sukupuolesta.
Flirttailun tunnusmerkit nuo täyttävät, tosin koska flirttailu on yleisesti mielletty seksuaalisemmaksi, pokailuun ja muuhun vastaavaan liittyväksi toiminnaksi, kuitenkaan en minäkään tuota puhtaasti viatonta, arkipäiväistä flirttiä varsinaiseksi flirtiksi suostu mieltämään. Vaikkakin se pohjimmiltaan on juuri sitä ja osa jokapäiväistä kanssakäymistämme.

Sitten päästäänkin siihen varsinaiseen, tiedostettuun flirttailuun. Motiivina voi olla kohteen kanssa tutustuminen, jatkoille pääseminen, oman itsetunnon kohotus, baarissa ilmaisten juomien saaminen, taikka ihan vaan hetken jännityksen tai seikkailuntunteen saavuttaminen. Parisuhteessa jokainen tietenkin sopii omat sääntönsä siitä mikä on omassa suhteessa sallittua ja mikä ei. Aiemmissa suhteissa olen ollut toisinaan aika flirtti, ja se on liittynyt ihan tasan siihen että halusi pitää hetken hauskaa tai ehkä jopa tutustua, vaikkakaan mihinkään pettämiseksi luokiteltavaan se ei johtanutkaan. Kuitenkaan flirtti ei ollut mitään täysin viatonta vaikka kovasti sitä semmoiseksi väitti. Noissa suhteissa ei minua myöskään olisi voinut vähempää kiinnostaa vaikka suhteen toinen osapuoli olisi toiminut samalla tavalla,tai tiettyyn pisteeseen asti jopa rajumminkin. Nyt kuitenkin, kun olen hyvässä suhteessa missä mies tuntuu oikeasti oikealta ja suhteessa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus, mieleenkään ei tulisi flirttailemalla flirttailla ulkopuolisten ihmisten kanssa. Ei muka viattomasti ilmaisia juomia kerjäten, saati sitten pyrkiä jonkun juttusille flirtti päällä. Ei ole yksinkertaisesti tarvetta. Tuo nykyinen riittää minulle ja suhteessa on ainakin toistaiseksi riittävästi hauskanpitoa ja jännitystä, ei sitä tarvitse muualta hakea. Mies tuntee itse samoin, eikä haluaisi että painelisin muualla muille lirkutellen. Ja nykyään muuten kirpaisee jos kuvittelen miehen avoimesti flirttailemassa muille.

Lainkaan en tuomitse muita, joilla suhtautuminen flirttailuun menee kenties erilailla. Onhan minunkin asennoituminen ollut ennen aivan erilainen. Aiemmin harrastin mieluummin avoimia suhteita, kuin sitouduin yhteen henkilöön. Nyt kuitenkin, ainakin toistaiseksi, tilanne on se että tämän miehen haluan kokonaan itselleni, ja antaa itseni kokonaan hänelle.

Laadukas parisuhde, laadukas seksielämä?

Anonyyminä kirjoittelussa on se hyvä puoli että voi ääneen pohtia näitä henkilökohtaisempiakin juttuja.

Herra X:n kanssa seksielämä oli aika kehnoa. Seksuaalivietit ei sopineet laisinkaan yhteen, tässä tapauksessa niin päin että mies pihtasi toisinaan ihan kuukausitolkulla. Silloin harvoin kun sitä seksiä sitten herui, niin ei se mitään tajunnan räjäyttävää ollut, mies tuppasi huolehtimaan vain omasta nautinnostaan ja jos itse halusin yhdynnästä saada niin jouduin siihen itseni ihan itse psyykkaamaan. Siinä olikin haastetta kerrakseen, varsinkin kun eivät nuo sessiot kauaa edes kestäneet. Toisaalta ihmekkö tuo, pitkän tauon jälkeen ja kun ei se edes runkannut välissä. (Olisikin, mutta kun ei.) Kaikkein karmeimpana on mieleen jäänyt tilanne kun olin parin kuukauden hiljaiselon jälkeen yrittänyt vaivihkaa tunnustella että josko sitä toista haluttaisi, ja tulin jälleen kerran torjutuksi. Siinä sitten niitä kaikkia torjutuksi tulemisesta johtuvia pahoja fiiliksiä nieleskellessäni muuttikin Herra X mieltään ja halusikin sitä pesää sittenkin. Ei mitään esileikkejä vaan nopeasti vaan pukille, huohotti että haluaa nyt tulla mutta lupaili hoitelevansa minunkin tarpeeni sitten sen jälkeen. Ja vitut. Äijä kun sai niin ei muuta kun nukkumaan. Vastalauseeseeni murahti jotain anteeksipyynnön tapaista välinpitämättömällä asenteella.

Tuohon kun lisää vielä kamalan häveliäisyyden miehen puolelta mikä esti minkäänlaisen uuden kokeilemisen niin eipä ollut halut tasapainossa sitten lainkaan. Tosin kuten ihan ensimmäisistä viesteistäni on saanut lukea, ei se suhde muutenkaan hyvällä tolalla ollut.

Kun siitä sitten vihdoinkin älysi lähteä niin parantui niin seksielämänlaatu kuin elämänlaatu ihan ylipäänsäkkin. Jonkin aikaa tuli nauttia sinkkuudesta ja muutamasta säädöstä ja nyt on vihdoin löytynyt mies joka tyydyttää kaikki ne tarpeet mitkä silloin jäi tyydyttämättä. Meillä seksihalut menee just eikä melkein yksiin, ja kokeilunhaluisuuskin on tasapainossa. Tuo mies myöskin sopii muutenkin minulle vallan täydellisesti, suhde kukoistaa ja vaikka olinkin täysin onnellinen ja tyytyväinen sinkkuna (ja siis ihan aikuisten oikeasti onnellinen) niin jumalauta kun tuo mies kykenee tekemään minut vielä onnellisemmaksi.

Ja se tuen määrä mitä hän minulle tarjoaa on jotain niin valtavaa. Perhepiirissäni tapahtui hiljattaen kuolemantapaus joka sai minut aivan pirstaleiksi. Olisin minä yksinkin varmasti joten kuten asiasta päässyt yli, mutta se apu ja tuki mitä nyt sain tuoreelta seurustelukumppanilta oli korvaamatonta, ja vahvisti suhdetta entisestään. Herra X sen sijaan jätti minut isäni kuoltua selviämään yksin, kipaten omatkin murheensa minun kannettaviksi vaikka tuossa vaiheessa asuttiin yhdessä ja oltiin muka niin hyvässä suhteessa.

Onko siis kovinkin naiivia olettaa että kun on oikeasti hyvässä suhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa oikeasti sopii yhteen, niin seksikin skulaa? Tosin toimivassa ja rakastavassa suhteessa eteen mahdollisesti tuleva seksitön kausikaan tuskin aiheuttaisi päänvaivaa.

Herra X:n kanssa ollessani keksin kyllä keinoni selvitä, vaikka olisikin oikeastaan pitänyt vain pistää hanskat tiskiin paljon aikaisemmin. Toisaalta oppihan siitä paljon siitä mimmoiseen en enää suostu alistua, ja ei sitä tiedä miten elämä olisi kuljettanut jos oltaisiin erottu aiemmin, olisi saattanut jäädä nykyinen mies tapaamatta.

Hei taas!

Opiskelukiireet alkavat olla takana päin, muutama hassu koe vielä tällä viikolla ja sitten olen VAPAA!!

Viime postauksessani joskus kauan aikaa sitten hehkutin löytämästäni miehestä, ja uskokaa tai älkää mutta edelleen menee loistavasti. Hoyden on ihan rakastunut, ja ihmekkö tuo kun löytää miehen jonka kanssa persoonat ja tulevaisuuden haaveet menevät yksiin. Kerrankin ei seurustelu tunnu vaikealta eikä ajatus sitoumisesta aiheuta pakokauhua. Kaikin puolin mukavasti siis menee!

Läppärini on tietokoneitten taivaissa mistä johtuen en ole päässyt aikoihin päivittelemään mutta nyt yritän ottaa itseäni niskasta kiinni. Yritän jopa kirjoittaa tämän päivän aikana jo kunnolla, nyt pitää kuitenkin valua autolle ja kokeisiin.