i was just so happy in your boxers and your t-shirt

On niin älyttömän turhauttavaa kun tykkää jostakin, ja oikeastaan haluaisi ollakkin sen jonkun kanssa, mutta ei sitten kuitenkaan pysty sen ihmisen kanssa olemaan. Kuten viime postauksessani mainitsin on X kohdellut minua eron jälkeen kaikin puolin kivasti, lisäksi mielessä pyörivät ne vanhat ja hyvät ajat. X:n kainaloon on kiva käpertyä, viihdyn X:n seurassa ja juttu lentää niin kuin ennenkin. X:n kanssa on vaan niin hyvä olla. Herra X:kin minut haluaisi kovasti minut takaisin. Hokee kuinka on muuttunut mies(poika) ja näenhän minä sen itsekkin.

Mikä siis mättää? Tätä X minulta kyselee nykyään toistuvasti enkä osaa antaa kunnon vastausta. Kyllä minä itse kyllä tiedän mikä tökkii, mutta se on vaan niin vaikea sanoa X:lle ääneen. Ongelmana on se, että vaikka X:stä on tullut mitä huomaavaisin ja mukavin miekkonen ja vaikka kuinka nautin siitä ajasta jota yhdessä vietämme niin en pysty silti luottamaan. Vaikka olen antanut anteeksi kaiken sen paskan mitä X niskaani kaatoi, enkä tunne minkäänlaista katkeruutta tätä kohtaan, en siltikään pysty seurustelemaan. Kaikki ne huonot muistot on vielä liian tuoreena mielessä.

X oli ja on edelleenkin minulle niin järkyttävän rakas ja tärkeä.Tällä hetkellä se ei vaan riitä, enkä tiedä tuleeko se enää ikinä riittämään. Tällä hetkellä olen kuitenkin loppupeleissä kaikin puolin tyytyväinen sinkkuelämääni. On vaan vähän ikävä aina välillä.