Istun landella läppäri sylissä. Tultiin Herra X:n porukoille tänään. Ihan mielettömän kiva nähdä entistä anoppiehdokastani pitkästä aikaa. Istua pihalla tissutellen olutta ja poltellen tupakkaa puhuen samalla paskaa. Ihana ihminen!
Olen hillinnyt itseni X:n seurassa hienosti. Kyllä me halaillaan ja ollaan lähekkäin mutta ihan kaverina vaan. X:llä on nyt muutenkin aika vaikeeta (ja nämä vaikeudet on vaikuttanut siihen miten X minua parisuhteessa kohteli) ja olen ollut hänelle nyt tukena ja apuna. On se muuten jännä miten eron jälkeen X:n suhtautuminen minua kohtaan on muuttunut täysin. Yhtäkkiä seurani onkin tavoittelemisen arvoista,minua pyydetään mukaan ties mihin rientoihin, X suunnittelee vaikka mitä kivaa yhteistä tekemistä ja on muutenkin niin huomaavainen ja kiltti koko ajan. Ja joo, X haluaisi minut kylä takaisin ja on ollut tämän eron takia ihan helvetin hajalla. Mutta siis miksei se voinut ottaa minua jumalauta tosissaan ja kohdella minua niinkuin kuuluu silloin kun vielä pystyin seurustelemaan??? Miksi sen piti odottaa niin kauan , että mulle tuli se raja vastaan? Eipä sillä, ettenkö minä nauttisi yhteisestä ajastamme ihan kaverinakin. Välillä vaan turhauttaa niin järkyttävästi, että asioiden piti mennä tähän pisteeseen.
En muuten törmännyt enää Liekkiin vaikka viime merkinnässä puhetta moisesta olikin. Sillä on ilmeisesti vähän henkilökohtaisia ongelmia taas. Työpaikka lähti alta ja se on ilmeisesti ollut viihteellä aika rankasti sen jälkeen. Tulis sitä rahaa, että pääsisin itsekkin vähän irrottelemaan. Enkä pistäisi yhtään pahakseni vaikka eksyisinkin jonkun kivan pojan luokse yöksi.
Haluaisin myös sen verran rahaa että pääsisi hakkaamaan jonkun kivan kuvan ihoon. Hiuksetkin alkaa olemaan tylsän värittömät, haluan jonkun kivan kesätukan.
Muutenkin jotenkin ärsyttävä fiilis. Haluaisi kaikenlaista osaamatta silti määritellä tarkalleen mitä.
OSOITTEENMUUTOS
11 vuotta sitten
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti