i highly doupt that i can make it through another of your episodes

Riitaa, riitaa ja vielä kerran riitaa.

Viime yönä Herra X kiskaisi herneet taas ihan tyhjästä nenään. Ensin X pakotti minut kertomaan "mikä vitun ongelma" mulla taas on, vaikka olisin halunnut odottaa taas rauhalliseen hetkeen milloin olisi turvallista puhua asiasta. Tämän jälkeen alkoikin hirveä vittuilu ja haukkuminen. X:ää ei kuitenkaan huvittanut asiaa siinä sitten kuitenkaan selvittää, mutta myöskään en saisi lähteä tilanteesta pois selvittämään päätä. Kiskoin sitten kaikesta huolimatta vaatteet päälle ja lähdin ovesta ulos keskellä yötä ilman mitään selkeää päämäärää. Ovea sulkiessani viimeinen mitä kuulin oli erolla uhkailut. Taas.

***

Miten me taas tähän jouduttiin?

Kaikki lähti ihan vain siitä että erehdyin sanomaan ääneen että sitten kun lätkän MM-kisat on suomessa niin pitää mennä katsomaan. En itseasiassa edes puhunut meistä monikossa, että yhdessä lähdettäisiin koska näiden viimeaikaisten ongelmien takia (joista muka ollaan pääsemässä yli) minua pelottaa suunnitella mitään edes syksyksi koska en halua pettyä. Tätä en kuitenkaan ääneen ole sanonut ettei X:lle puolestaan tule suhteesta epävarmaa oloa niinkuin aiemmin on vahingossa käynyt.

Nyt kuitenkin X rupesi valittamaan, että kuinka häntä ahdistaa kun suunnittelen niin pitkälle eteenpäin ja käski rumaan äänensävyyn lopettamaan. Anteeksi mitä?? Tämä tulee mieheltä joka oli suunnitellut kosivansa, mutta pelkäsi minun vastaavan kieltävästi niin paljon että ahdistuksissaan panikoi ja sen sijaan jättikin. (Puhuttiin asiat halki ja palattiin yhteen, tosin ihan asenteella että rauhassa eteenpäin.) Syynä ahdistukselle oli muutama kuukausi aiemmin X:n sivusta kuulema keskustelu minun ja anoppikokelaani välillä naimisiinmenosta ja sukunimien otosta ihan yleisellä tasolla. Siinä sitten olin itse jossain vaiheessa sanonut että eihän meillä mitään kiirettä ole X:n kanssa kuitenkaan ole, että katsoo sitten joskus kun "anoppi" oli heittänyt lähinnä vitsillä meidän sukunimistämme ja mahdollisesti tulevasta naimisiinmenosta.
Ironista tässä skenaariossa on se, että tuolloin kun X:n oli tarkoitus kosia olisin hetkeäkään epäröimättä vastannut myöntävästi.

Nyt en enää sitten tiennyt yhtään että miten pitäisi olla, mitä ajatella ja mitä jatkossa enää uskaltaa sanoa. Varsinkin kun en nyt ollut omasta pelostani johtuen edes tarkoittanut suunnitella mitään yhteistä kisojen katselua. Tämä X:n ahdistuspurkaus vielä onnistui vaan lisäämään sitä omaa pelkoani siitä, että asioita ei saadakkaan kuntoon. Tokihan tuo rupesi vaivaamaan, ja veti hiljaiseksi. Tällä kertaa en vaan saanut rauhassa odottaa oikeaa hetkeä asiasta puhumiseen.

***

Kävelin ympäriinsä noin tunnin viileässä kevätyössä. Pistin parit viestit X:lle jossa sanoin parit asiat ihan suoraan. Vastausta ei kuulunut. Ei yhtäkään viestiä jossa pyydetään palaamaan sisään niin kuin normaalisti jos olen ulos lähtenyt rauhoittumaan. Ei vaikka viivyin tällä kertaa paljon pitempään kuin normaalisti. Ei vaikka normaalisti X huolestuu heti jos minulla kestää läheisellä huoltsikalla muutamaa minuuttia pitempään.

Palattuani kotiin hetken olikin aika rauhallista ja vaikutti siltä, että myrsky olisi tyyntynyt. Sen sijaan astuinkin suoraan myrskyn silmään. Hetken päästä olikin taas täysi sota päällä. X:stä näki kuinka hän oikein yrittämällä yritti satuttaa ja loukata. Onnistuikun siinä oikein hyvin. Lopulta murruin ja ääni pettäen syöksyin makuuhuoneeseen.

Aamulla sitten saatiin asiat jotenkin selvitettyä. Paha olo ja ahdistus kuitenkin jäi. On vaikea päästä hetkessä yli kun toinen saa oikeasti uskomaan, etteä merkitse yhtään mitään, että minulla ei ole väliä. En vain pysty samantien taas uskomaan ja luottamaan siihen toisen rakkauteen. Juteltiin sitten tästäkin kun X huomasi että kaikki ei ole kunnossa ja piristyinkin vähän.

Safkaa väsätessäni X sitten kysyi, että olenko jo päättänyt siitä risteilystä. Varmistin sitten että haluaako X varmasti nyt ruveta asiasta puhumaan. Myöntävän vastauksen jälkeen kerroin sitten oman mielipiteeni, eli joko minut pyydetään mukaan tai sitten X saa jäädä kotiin. Tätähän minulta vaadittiin. Että pysyn tiukkana. Että jos tuntuu pahalta niin en päästä. Arvatkaa nousiko taas haloo? No ihan varmana nousi. Se, että Herra X lupailee joka kerta ottavansa minut mukaan seuraavalla kerralla, ei ole riittävän hyvä syy siihen että kiellän sitten lähtemästä ilman minua. Se että meidän tuloilla (HAH! Millä tuloilla?) ei ole hirveästi varaa lähteä laivalle ja että sitten kun siihen revitään yhteisistä varoista rahat niin olisi oikeitettua että toista osapuolta ei jätetä kotiin yksin, ei ole sekään riittävän hyvä syy kieltää. Saati sitten se että tätä minun ulkopuolelle jättämistä on ollut koko saatanan reilu vuosi, mitä tätä avoliittoa on kestänyt. Ehei, minä olen paska akka joka kaitsee ja rajoittaa elämistä.

Taas sain kuulla niin paljon haukkumista ja solvaamista että en ymmärrä miten pysyin rauhallisena. Ilmoitettuani rauhalliseen äänensävyyn että tällä kertaa tuosta kiukuttelusta ei ole mitään hyötyä ja että olen sanani sanonut ja se pitää, tilanne vain paheni. X karjui naama punaisena ja viskeli tavaroita. Syytteli luottamuksen puutteesta ja osasi valita juuri ne sanat jotka varmasti pahiten satuttavat. Nyt en suostunut kuitenkaan antamaan X:lle sitä nautintoa että itkisin vaikka miten pahalta tuntuu.

Nyt X mököttää makkarissa, mahdollisesti nukkuu. Minä kiskon lonkeroa ja luukutan vihaista parisuhteet on perseestä musiikkia ja poltan ketjussa. Vituttaa enkä tiedä taas enää, että miten kauan tätä jaksan. X:n on parempi rauhottua ja hyväksyä tosiasiat. Se on saanut nyt liian pitkään tehdä ja mennä miten tykkää parisuhteesta huolimatta eikä se toimi. Jos se ei kykene elämään parisuhteessa jossa toisenkin tunteet otetaan huomioon niin antaa mennä sitten.

Tunnen tällä hetkellä niin suurta vihaa, miten se oikeasti kehtaa?
Miten se kehtaa syyttää minua luottamuksen puutteesta kun olen antanut anteeksi pettämiset ja antanut aina pitää yhteyttä naispuolisiin kavereihin. Mukaan lukien entiset säädöt ja exät. Miten se kehtaa väittää, että kyttään ja vahdin vaikka en ole edes silloin kun epäilyn aihetta on ollut niin tonkinut X:n viestejä tai keskusteluita??

Ilmeisesti Herra X ei vaan osaa arvostaa sitä piirrettä naisessa, että luottaa ja antaa oikeasti tilaa olla. Jos se nyt tän jutun taas pilaa niin on kyllä turha tulla enää jälkikäteen itkemään. Takaisin en enää ota vaan jos ero taas tulee niin sitä se ei enää saa peruutettua. Mä olen aina viihtynyt sinkkunakin ja kyllä noita miehiä on jotka mielellään kanssani olisivat ja osaisivat arvostaa, sen sijaan että käyttäisivät saamaansa tilaa häikäilemättömästi hyväkseen.

Näihin vihaisen sekaviin tunnelmiin päättyy tämä merkintä. Taidankin polttaa taas yhden tupakan.