Ch-ch-ch-ch-Changes

ANTEEKSI taas pitkän pitkä tauko. On ollut kouluhommia ihan liikaa ja sitten vielä ihmissuhdedraamaa.

Apinan kanssa päästiin yksi yö suuteluasteelle, mitään kummempaa ei sitten ole tapahtunut ja otin itsekkin siitä sitten takapakkia.

Irkupojan kanssa pistin pelin poikki. Ei pitänyt olla mitään vakavaa, mutta poika halusi "keskustella vakavasti" joka kerta jos minulla sattui olemaan kiireisempää enkä ehtinyt nähdä yhtä usein. Irkkupoika myös kiipesi ikkunaani koputtamaan 4-5 aikaan aamulla kun kuvitteli minun välttelevän häntä. Mesottuaan ensin melkein tunnin alhaalla. Se taisi olla se viimeinen niitti. 

Olin varta vasten sanonut että ei tule varsinkaan yöllä huutelemaan kämpän eteen ja tuona kyseisenä yönä sovittiin että soittaa kun pääsee töistä ja JOS olen hereillä niin tulee mahdollisesti käymään. Olin kuitenkin järkyttävän väsynyt ja nukahdin niin sikeään uneen etten herännyt puhelimeen joka oli kyllä äänellisellä, en herännyt ikkunaan sateleviin kiviin, en alaoven rynkyttämiseen tai siihen että nimeäni huudeltiin alhaalla. Sikeästä unestani havahduin sitten siihen että joku tosiaan jyskyttää keittiön ikkunaa. Ja kenenkäänhän ei pitäisi ylettää tänne. Irkkupojan onneksi lähdin sitten kummiskin tutkimaan että mitä helvettiä tapahtuu sen sijaan että olisin pelosta jäykkänä soittanut poliisit paikalle. Kundi oli "lainannut" ikkunakorjauspalvelun auton kautolla olleita tikkaita ja roikkui siinä minun ikkunallani, enkä tosiaankaan ilahtunut. Hoyden ei nimittäin ole maailman ihmisystävällisin olento vasta herättyään. Keskustelu meni jotakuinkin näin:

Hoyden: *kiskaisee ikkunan auki* "what the FUCK are you doing here??"
Irkkupoika: *roikkuu ikkunalla sateesta litimärkänä* "I came to talk to you.. Umm can I come in?"
Hoyden: "NO! Fuck off!" *läimäyttää ikkunan kiinni ja marssii taakseen vilkaisematta takaisin makkariin*

Okei, olinhan minä ehkä vähän tyly, myönnetään. Mutta jälkikäteen kun seuraavana päivänä tuota episodia purkaessamme Irkkupoika oli sitä mieltä että tuo oli lähinnä romanttista, ja että tarina Romeosta ja Juliasta olisi päättynyt ihan eri tavalla jos Julia olisi kohdellut Romeota samalla tavalla. Ilmeisesti minun siis olisi kuulunut ilahtua ja olla sulaa vahaa kyseisen miekkosen käsissä. Mutta nyt käsi ylös ihmiset, kuinka moni olisi todella ollut suopealla tuulella herätessään pitkän, raskaan päivän jälkeen aamuyöstä siihen että joku jyskyttää kerrostaloasuntosi ikkunaa? Ja sitten se joku paljastuu ihmiseksi jonka kanssa on nimenomaan sovittu että ei tule ellet ole edelleen hereillä, saati sitten että pistäisi mekkalan pystyyn saadakseen sinut hereille? Olenko minä vain vailla romantiikantajua vai olisiko joku muukin reagoinut samalla tavalla? Joka tapauksessa kaikki ihmissuhdedraama ja Irkkupojan selkeästikkin liian vakava suhtautuminen ja omistavainen asenne sai tunteet  hiipumaan aika äkkiä. (Kehtasi valittaa koulukiireistä ja olla mustasukkainen jos vietin aikaa koulukavereitteni kanssa :o) Nyt ollaan sitten ihan kaveriväleissä ja asiat on rauhoittunut. Irkkupoika ei itsekkään enää ymmärrä näin jälkikäteen käytöstään, kuulemma sain hänet vain niin sekaisin. Onhan se kai jossain mielessä imartelevaa jos mulla on johonkin tosiaan noin voimakas vaikutus noin lyhyessä ajassa, mutta eipä se silti kivaa ole.Vannoimpa sitten taas itselleni että nyt ei kyllä yhtään mitään juttua kenenkään kanssa. Hetken se pitikin. Sitten yhtäkkiä yhdestä kaveripojasta tuli vähän enemmän kuin pelkkä kaveri. Ei me kai seurustella, mutta juttua on. Vietetään älyttömästi aikaa toistemme seurassa ja jutellaan päivittäin. Kyseessä on itseäni muutaman kuukauden vanhempi skeittaripoika. Kerron tästä uudesta valloituksesta sitten myöhemmin tarkemmin.