Parisuhdestatus:

In a relationship.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Laadukas parisuhde, laadukas seksielämä?

Anonyyminä kirjoittelussa on se hyvä puoli että voi ääneen pohtia näitä henkilökohtaisempiakin juttuja.

Herra X:n kanssa seksielämä oli aika kehnoa. Seksuaalivietit ei sopineet laisinkaan yhteen, tässä tapauksessa niin päin että mies pihtasi toisinaan ihan kuukausitolkulla. Silloin harvoin kun sitä seksiä sitten herui, niin ei se mitään tajunnan räjäyttävää ollut, mies tuppasi huolehtimaan vain omasta nautinnostaan ja jos itse halusin yhdynnästä saada niin jouduin siihen itseni ihan itse psyykkaamaan. Siinä olikin haastetta kerrakseen, varsinkin kun eivät nuo sessiot kauaa edes kestäneet. Toisaalta ihmekkö tuo, pitkän tauon jälkeen ja kun ei se edes runkannut välissä. (Olisikin, mutta kun ei.) Kaikkein karmeimpana on mieleen jäänyt tilanne kun olin parin kuukauden hiljaiselon jälkeen yrittänyt vaivihkaa tunnustella että josko sitä toista haluttaisi, ja tulin jälleen kerran torjutuksi. Siinä sitten niitä kaikkia torjutuksi tulemisesta johtuvia pahoja fiiliksiä nieleskellessäni muuttikin Herra X mieltään ja halusikin sitä pesää sittenkin. Ei mitään esileikkejä vaan nopeasti vaan pukille, huohotti että haluaa nyt tulla mutta lupaili hoitelevansa minunkin tarpeeni sitten sen jälkeen. Ja vitut. Äijä kun sai niin ei muuta kun nukkumaan. Vastalauseeseeni murahti jotain anteeksipyynnön tapaista välinpitämättömällä asenteella.

Tuohon kun lisää vielä kamalan häveliäisyyden miehen puolelta mikä esti minkäänlaisen uuden kokeilemisen niin eipä ollut halut tasapainossa sitten lainkaan. Tosin kuten ihan ensimmäisistä viesteistäni on saanut lukea, ei se suhde muutenkaan hyvällä tolalla ollut.

Kun siitä sitten vihdoinkin älysi lähteä niin parantui niin seksielämänlaatu kuin elämänlaatu ihan ylipäänsäkkin. Jonkin aikaa tuli nauttia sinkkuudesta ja muutamasta säädöstä ja nyt on vihdoin löytynyt mies joka tyydyttää kaikki ne tarpeet mitkä silloin jäi tyydyttämättä. Meillä seksihalut menee just eikä melkein yksiin, ja kokeilunhaluisuuskin on tasapainossa. Tuo mies myöskin sopii muutenkin minulle vallan täydellisesti, suhde kukoistaa ja vaikka olinkin täysin onnellinen ja tyytyväinen sinkkuna (ja siis ihan aikuisten oikeasti onnellinen) niin jumalauta kun tuo mies kykenee tekemään minut vielä onnellisemmaksi.

Ja se tuen määrä mitä hän minulle tarjoaa on jotain niin valtavaa. Perhepiirissäni tapahtui hiljattaen kuolemantapaus joka sai minut aivan pirstaleiksi. Olisin minä yksinkin varmasti joten kuten asiasta päässyt yli, mutta se apu ja tuki mitä nyt sain tuoreelta seurustelukumppanilta oli korvaamatonta, ja vahvisti suhdetta entisestään. Herra X sen sijaan jätti minut isäni kuoltua selviämään yksin, kipaten omatkin murheensa minun kannettaviksi vaikka tuossa vaiheessa asuttiin yhdessä ja oltiin muka niin hyvässä suhteessa.

Onko siis kovinkin naiivia olettaa että kun on oikeasti hyvässä suhteessa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa oikeasti sopii yhteen, niin seksikin skulaa? Tosin toimivassa ja rakastavassa suhteessa eteen mahdollisesti tuleva seksitön kausikaan tuskin aiheuttaisi päänvaivaa.

Herra X:n kanssa ollessani keksin kyllä keinoni selvitä, vaikka olisikin oikeastaan pitänyt vain pistää hanskat tiskiin paljon aikaisemmin. Toisaalta oppihan siitä paljon siitä mimmoiseen en enää suostu alistua, ja ei sitä tiedä miten elämä olisi kuljettanut jos oltaisiin erottu aiemmin, olisi saattanut jäädä nykyinen mies tapaamatta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti