*flirtflirt* ;)

Tuli lueskeltua jotain nettikeskustelua jossa väiteltiin vaihteeksi flirttailun rajoista parisuhteessa. Mikä on viatonta flirttiä ja mikä menee sitten yli?

Omasta mielestäni tietynlainen flirtti kuuluu ihan jokapäiväisiin sosiaalisiin tilanteisiin, ainakin omalla kohdalla, eikä sitä välttämättä edes tiedosta tapahtuvan. Itselläni tuo kuuluu osana työtäni, joskin puhtaasti sosiaalisena flirttinä, pokailutyylinen flirttailu siitä on kaukana. Oli se sitten oikeasti pokailumielessä tai sitten vain ns. viattomasti hetken jännitystä hakiessa.

Työskentelen baarissa, ja tärkeänä osana asiakaspalvelua on olla avoimen ystävällinen. Tähän kuuluu ystävällinen hymyily, silmiin katsominen, vitsailu ja naureskelu. Tietyissä tilanteissa myös kiusoittelu. Ja näin toimitaan riippumatta asiakkaan iästä tai sukupuolesta.
Flirttailun tunnusmerkit nuo täyttävät, tosin koska flirttailu on yleisesti mielletty seksuaalisemmaksi, pokailuun ja muuhun vastaavaan liittyväksi toiminnaksi, kuitenkaan en minäkään tuota puhtaasti viatonta, arkipäiväistä flirttiä varsinaiseksi flirtiksi suostu mieltämään. Vaikkakin se pohjimmiltaan on juuri sitä ja osa jokapäiväistä kanssakäymistämme.

Sitten päästäänkin siihen varsinaiseen, tiedostettuun flirttailuun. Motiivina voi olla kohteen kanssa tutustuminen, jatkoille pääseminen, oman itsetunnon kohotus, baarissa ilmaisten juomien saaminen, taikka ihan vaan hetken jännityksen tai seikkailuntunteen saavuttaminen. Parisuhteessa jokainen tietenkin sopii omat sääntönsä siitä mikä on omassa suhteessa sallittua ja mikä ei. Aiemmissa suhteissa olen ollut toisinaan aika flirtti, ja se on liittynyt ihan tasan siihen että halusi pitää hetken hauskaa tai ehkä jopa tutustua, vaikkakaan mihinkään pettämiseksi luokiteltavaan se ei johtanutkaan. Kuitenkaan flirtti ei ollut mitään täysin viatonta vaikka kovasti sitä semmoiseksi väitti. Noissa suhteissa ei minua myöskään olisi voinut vähempää kiinnostaa vaikka suhteen toinen osapuoli olisi toiminut samalla tavalla,tai tiettyyn pisteeseen asti jopa rajumminkin. Nyt kuitenkin, kun olen hyvässä suhteessa missä mies tuntuu oikeasti oikealta ja suhteessa vallitsee molemminpuolinen rakkaus ja kunnioitus, mieleenkään ei tulisi flirttailemalla flirttailla ulkopuolisten ihmisten kanssa. Ei muka viattomasti ilmaisia juomia kerjäten, saati sitten pyrkiä jonkun juttusille flirtti päällä. Ei ole yksinkertaisesti tarvetta. Tuo nykyinen riittää minulle ja suhteessa on ainakin toistaiseksi riittävästi hauskanpitoa ja jännitystä, ei sitä tarvitse muualta hakea. Mies tuntee itse samoin, eikä haluaisi että painelisin muualla muille lirkutellen. Ja nykyään muuten kirpaisee jos kuvittelen miehen avoimesti flirttailemassa muille.

Lainkaan en tuomitse muita, joilla suhtautuminen flirttailuun menee kenties erilailla. Onhan minunkin asennoituminen ollut ennen aivan erilainen. Aiemmin harrastin mieluummin avoimia suhteita, kuin sitouduin yhteen henkilöön. Nyt kuitenkin, ainakin toistaiseksi, tilanne on se että tämän miehen haluan kokonaan itselleni, ja antaa itseni kokonaan hänelle.